Meidän päivä

Nyt kuvallinen kavalkadi meidän hääpäivästämme. Meidän minimaalisen pieni vihkitilaisuutemmehan oli tuolla Olavinlinnan kauniissa kappelissa ja sen jälkeen me juhlistimme hääpäiväämme Panimoravintola Huvilassa.  Ja kuten kuvistakin välittyy, niin onhan tuo Olavinlinna ja sen kappeli tunnelmaltaan aivan vertaansa vailla. Toki se on myös kotikaupungin paikkana meille erittäin rakas, joten ensimmäisten paikkasuunnitelmien (joka sijaitsee tuolla rannikkoseudulla) peruunnuttua oli tämä ehdottomasti se ykkösvaihtoehto. 


Kaupallinen yhteistyö Suomen Kansallismuseon kanssa.
/ Saimme kappelin käyttöön vihkitilaisuuttamme varten.



Me tosiaankin halusimme mennä naimisiin juuri näin, ihan pienesti ja aivan salassa, vaikka se ei sitten lopulta ihan salassa pysynytkään. Hih, mutta ainakin kovasti yritimme.  Kun on jo tässä iässä ja ollut ennenkin naimisissa, niin nyt "voi" jo tehdä asioita hieman toisin, keskittyä vain itseen ja niihin muutamiin läheisiin ystäviin. Samoin voi jättää pois ne kaikki jo koetut ja tehdyt "pakolliset (ja nuorenahan sitä toki halusikin noudattaa niitä kaikkia häihin kuuluvia perinteitä) hääjutut ja kommervenkit." Tosin me olemme kyllä nyt luvanneet pitää meidän perheillemme jonkinlaisen kahvitilaisuuden, mutta siteeraan nyt tässä rakkaan äitini sanoja;
"Sehän meni juuri kuten pitikin.", eli meidän vanhempamme ovat myös vilpittömän onnellisia meidän puolestamme sekä hyvillämme päätöksestämme tehdä tämä nyt näin, ihan "meidän näköisesti."

Kiitos.

♥ ♥ ♥


Olavinlinna

"Olavinlinnan perusti vuonna 1475 tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott; joka tuolloin toimi Viipurin käskynhaltijana. Paikka linnalle valittiin puolustuksen näkökulmasta; jyrkkä kalliosaari kohoaa vuolaan virran keskeltä kahden vesireitin risteyskohdassa. Vihollisen oli vaikea lähestyä linnaa, jonka lisäksi vesitietä pystyttiin hyödyntämään tarvittavien rakennustarvikkeiden kuljetuksessa. Ennen varsinaisen kivilinnan rakentamista kalliolle jouduttiin pystyttämään puiset varustuksen suojaamaan linnan rakentajia, jotka heti rakennustöiden alettua joutuivat venäläissotilaiden hyökkäyksen kohteeksi.

Ensimmäisenä valmistui ns. päälinna, joka nousi kalliosaaren korkeimmalle, läntiselle sivulle. Se koostui kolmesta tornista ja niitä yhdistävästä kehämuurista. Päälinna saatiin puolustuskuntoiseksi n. 10 -vuodessa. Välittömästi päälinnan valmistuttua käynnistettiin saaren itäpuolella kaksitornisen ns. esilinnan rakennustyöt. Kokonaisuudessaan työ saatiin valmiiksi 1400 -luvun loppupuolella. Tällöin viisitorninen kalliosaaresta nouseva linna edusti aikansa uusinta puolustusarkkitehtuuria pyöreine torneineen ja korkeine kehämuureineen.

Olavinlinnan puolustuskyky joutui varsin varhain koetukselle, sillä vuonna 1495 puhjennen sodan jälkeen venäläisjoukot tekivät Olavinlinnaa kohtaan useita hyökkäyksiä. Sekä 1500- että 1600 -luvulla linnassa jouduttiin tämän tästä sotatoimiin. Suuren Pohjan sodan vaikutukset ulottuivat Olavinlinnaankin, ja kesällä 1714 valta vaihtui linnassa ensimmäisen kerran linnan antautuessa venäläisille ankaran piirityksen päätteeksi. Erimielisyydet linnan omistuksesta kuitenkin jatkuivat ja niinpä v. 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa linna palautettiin takaisin ruotsalaisille. Kun linna lopulta 1700 -luvulla käytyjen monien taistelujen jälkeen vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa jäi venäläiseten haltuun, ryhtyivät venäläiset mittaviin rakennustöihin linnan puolustuskyvyn palauttamiseksi. Tuosta kaudesta ovat todistuksena linnan kulmikkaat bastionit.

Linnassa toimi varuskunta aina vuoteen 1847 asti, vaikka linna menettikin sotilaallisen merkityksensä Suomen sodan jälkeen. Sotilaskäytön loputtua linna toimi lyhyen aikaa tutkintovankilana, kunnes jäi aivan tyhilleen ja alkoi vähitellen tulla tunnetuksi nähtävyytenä ja matkailukohteena. Olavinlinnasta kehittyi nopeasti merkittävä matkailukohde ja suosittu juhlien pitopaikka. Kesällä 1912 oopperalaulajatar Aino Ackté järjesti linnassa ensimmäiset niistä viidestä oopperajuhlista, jotka olivat vuonna 1967 alkaneiden jokavuotisten oopperajuhlien edeltäjiä."

- Suomen Kansallismuseo -





Kappelissa meidän seurana olivat vain pappi, kanttori, valokuvaajamme, laulaja -ystäväni, kaasoni, bestman sekä meille tärkeä ja rakas ystäväpariskunta pienokaisensa kanssa. Meidän molempien nuoriso oli toki kutsuttu ja tietenkin olisi ollut ihanaa jos he olisivat olleet paikalla, mutta valitettavasti heidän omat työnsä sekä jo aikaa sitten sovitut reissunsa estivät heidän paikallaolonsa. Tai vanhempi neitihän kyllä oli paikalla, kun mehän kävimme vihkimisen jälkeen hänen työpaikallaan  nauttimassa lasilliset kuohuvaa. 

♥ ♥ ♥



(Kuva: oma)








Ihana kampaajaystäväni Katja, (jonka käsialaa oli meikkini ja kampaukseni) on lisäksi aivan superlahjakas laulaja, hän esitti vihkitilaisuudessamme  tämän ihastuttavan Johanna Kurkelan rakkauslaulun. 

Kiitos ihana Katja, sait silmämme kyyneliin.

♥ ♥ ♥








Morsiuskimppuni, kaason rannekoriste sekä vieheet  olivat juuri toiveideni mukaisia, sellaisia rennon huolettomia ja vähän  boho -tyylisiä juttuja.

Kiitos Sari.

♥ ♥ ♥


(Kuva: oma)



Rakas kaasoni Jaana.
Kiitos, että olet.

♥ ♥ ♥



“Let us be grateful to the people who make us happy; they are the charming gardeners who make our souls blossom.”
– Marcel Proust 

♥ ♥ ♥
















(Kuva: oma)


“If you want to be happy, do not dwell in the past, do not worry about the future, focus on living fully in the present.” 
                                                              
- Roy T. Bennet, The Light in the Heart -

♥ ♥ ♥




Hiukset ja meikki/Jukan hiukset Katja ja Siiri/ Parturi Kampaamo Säde
Mekon puolisoni osti minulle lahjaksi jo reilut kolme vuotta sitten.
Isoldelle suuret kiitokset puvun pienentämisestä.
Kengät löysin onnekseni meidän paikallisesta kaupasta/ K- Citymarket Savonlinna
Jukan pellavaiset vaatteet/ Jaana ja Pekka/ Muotitalo PUKI
Morsiuskimppu sekä vieheet/ Sari/ Sortavalan Kukkakauppa
Kuvaus/ Niina Kormano



Kauniit kiitokset myös Panimoravintola Huvilalle niin maukkaasta ja hyvästä ruoasta, samoin ihanalle Eetulle & bilebändi Illansuulle, teitte pienen pienistä juhlistamme unohtumattomat.


Kiitos Ihanat!

♥ ♥ ♥

Näillä meidän vihkitunnelmilla tänään.

Palataan taas,


Tiina

Kommentit

  1. Oi, miten kauniita kuvia. Ja, miten ihana tunnelma kuvista välittyikään.
    Lämpimät onnittelut teille! <3

    VastaaPoista
  2. Paljn onnea teille ihanille <3
    Upeat kuvat!

    VastaaPoista
  3. Upea morsian,mutta.Miehesi on kyllä alipukeutunut ryppyisissä puuvillahousuissaan.
    Kyllä häissä tulisi kunnon puku olla.onnea!
    T.Tuija

    VastaaPoista
  4. Hei, olen kanssasi täysin eri mieltä, hänen pukunsa oli juuri sellainen kuin pitikin, rennon kesäinen pellavainen puku, se ei siis todellakaan ollut mitään puuvillaa. Ja pellavan luonteeseen nyt vain kuuluu se ryppyisyys, joka minun mielestäni pellavassa pitääkin olla. Lisäksi on tavallaan surullista, että joku vieras tulee sanomaan kuinka meidän olisi pitänyt omissa häissämme pukeutua? Minun mielestäni se on suorastaan hassua, meidän häämmehän ne olivat ja vaatteidemme pitikin olla meidän näköisiämme.
    Mutta kiitos vain mielipiteestäsi.
    - Tiina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki jokainen pukeutuu häihinsä miten haluaa:)Kontrasti vain niin suuri,kun sinulla juhlava,kaunis hääpuku.Mutta mitäpä siitä:)t.Tuija

      Poista
  5. Ja mies on kyllä komea,oli päällä mitätahansa:)t.tuija

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mukavaa kun kävit blogissani. ♥
Kiitän kauniisti kommenteistanne,
muistathan kuitenkin nettiketin,
sekä olethan valmis seisomaan sanojesi takana
myös reilusti omalla nimelläsi. :)