Ote ruskeatukkaisen blondin päiväkirjasta

Täällä taas otetta ruskeatukkaisen blondin päiväkirjasta "Vol. En edes enää ilkeä sanoakkaan!" Nimittäin... Sain viime perjantaina päähäni roudata tuon ison mustan kaapin tuonne ruokailutilaan! No sano jo älä muuta, sillä mitään järkeähän tuossa (kaan) ei sitten loppupelissä ollut. Mutta kun sitä jotain saan päähäni, niin eihän siitä ideasta vaan voi kokeilematta luopua, ei sitten millään. Ja eikun astioita kaapista tyhjentämän...





Sen jälkeen vaan villasukat kaapin jalkojen alle ja menoksi!




Hinasin kaapin olkkarin puolelle, ruokailutilaan antavan oviaukon eteen. No ja voi perjantai! Eihän se mahdu tuosta sisälle, tuo oviaukko kun on matalampi kun keittiöön mentäessä. No hitsit, mutta eikun kaappi takaisin lähtöruutuun ja keittiön kautta ruokailutilaan.




Jäätävän ähellyksen ja työntämisen/vetämisen seurauksena kaappi on viimein paikoillaan.




Mutta ei, eihän se käy tähän mitenkään! Miten se voi ollakkin täällä ruokailutilassa niin paljon suuremman oloinen mitä tuolla olkkarissa. Siis eikä!
Tässä vaiheessa piti kyllä hetkiseksi istahtaa tuohon olkkarin sohvalle, vetää kotvasen verran happea. Mielessä (totta puhuakseni) myös pyörivät lukuisat painokelvottomat sanat, mutta jätetään ne nyt kuitenkin tässä yhteydessä julkaisematta. Hetkisen hapenvedosta huolimatta kaappi näytti edelleenkin aivan liian massiiviselta tuohon tilaan, joten eihän siinä muu auttanut, villasukat vaan takaisin jalkojen alle ja hinausvoimat taas käyttöön.




Sitten silmäilin otsa kurtussa pöydän päällä ja lattialla olevia laseja, astioita ja muita kaapin kätköissä olleita romppeita. Voi jee... Kai ne nuokin on pakko roudata takaisin sinne kaappiin?!!!




Eipä siinä muu auttanut, joten tuumasta taas toimeen ja kamat takaisin kaapin kätköihin.




No niin, nyt on sitten kaappi taas tuolla omalla (hyväksi havaitulla) paikallaan. Ja mitäpä tästä sitten opimme? Todennäköisesti en mitään, sillä milläs tähänkään päähän sitä järkeä saisi? 
"Kun on lusikalla annettu, niin eihän sitä voi kauhalla vaatia?" 


#vaiolikosemitensenytoli




Anyway... 

The kaappi saa nyt olla sitten tuossa ihan kaikessa rauhassa, 
ja jos koskaan ja ikinä täällä vihjaisenkaan sen mahdollisesta siirtämisesta,
niin olkaatten niin hyvät ja hihkaiskaa: No!


Näistä jonninjoutavista ja itseironisista hömppäjutuista huolimatta toivottelen
oikein aurinkoista alkanutta viikkoa teille kaikille. Eikä näitä minun liibalaabojani aina kannata niin vakavasti ottaa, mutta minäkin olen oikeasti tässä elämässä sitä kantapäänkoulua sen verran jo kokenut, niin se pienoinen höntti ja hurtti huumori (ainakin minun mielestäni) tekee kyllä tästä elämästä niin paljon valoisamman. Ja tarvitseeko sitä nyt aina niin vakava ollakkaan? Ei minun mielestäni.


Ja psst...
Pitänee tässä samaisessa nolostuksen tilassa myös tunnustaa, että taidanpa sitten saada tuon uuden uutukaisen sitruunapuunikin jo hengiltä, sillä se kaunistus (kuten sitä joku jo epäilikin) ei taida oikein selvitä ns. normissa huoneilmassa, sellaista viherhuonetta kun ei meilläkään ole. Joten pitänee perua se lemon curd -tuottaja -huutelukin tässä samalla. (?) 

No niin...
Eiköhän nämä nyt jo riittäne siihen "ote ruskeatukkaisen blondin" päiväkirjan tämän päivän sivulle. :))


See you,

 tiina



Kommentit

Kerrassaan hurmaava astiakaappi täynä kaikkia ihania aarteita!! <3
Lumoava!

Lempeitä huhtikuun tuulia sinne!
Tiina sanoi…
Voi kiitos Susanna. 😊🙏🏻❤️👌🏻 Samoin sinne, oikein ihanaa kevättä toivottelen. 🌸
@mattosektori sanoi…
Ihana blogi💙Anteeksi, mutta nauroin ääneen😂!
En sille että treenasit edestakasin vaan, ihanalle kirjoitus tyylillesi🌻
Ja sille että kuulostaa niin tutulle!
Ensin tehdään ja sitten luetaan ohjeet😊Mutta hei kaappi on nyt hyvällä paikalla👍
Ihanaa pirteää päivää sinulle☀
Tiina sanoi…
Nyt naurattaa jo täälläkin, silloin ei ehkä ihan koko aikaa naurattanut. 😂 Kiitos vain, kiva kun viihdyt liibalaabani seurassa. 😊🙏🏻💓
Elsa sanoi…
Osaan kyllä kuvitella ja nähdä mielessäni nuo sun ”siirtohommar”, sait ainakin jumppaa. 😘
Marielisa sanoi…
Voi sen yhren kerran sentään - nimittäin tunnistin niiiiin itseni tuosta ja näin jo sieluni silmin kuinka itsekin tekisin samoin. Been there, done that!
Itse olen myös joskus jppa roudannut yksin yhden kohtalaisen ison ja painavan huonekalun kerroksesta toiseen ihan vain todetakseni ettei se sittenkään ollut niin hyvä idea...ja mies sai sitten olla apuna takaisin kantamisessa kotiuduttuaan. Voin kertoa että ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Mutta: eihän sitä voi mitenkän tietää että istuuko ne huonekalut jonnekin toisaalle ellei ensin kokeile!

Tuo kaappi on kyllä ihana ja tyylisi kirjoittaa on huikea, tykkään!
Anonyymi sanoi…
Huh hei ja heh...heh, kyllä nauratti täälläkin, kaappi on hyvällä paikalla tuossa, eikö vaan? Mutta...mutta, saakohan se olla siinä vielä, kun pihatalo valmistuu? Entäs jos sinulla välähtää ajatus, että kaappi sopisi sinne? Tiina ihanainen, sitten ei villasukatkaan auta, sinne " rahtaamisessa" :D Sitten vihdoinkin tarvitset apuvoimia? Pihalla, kun villasukat eivät luista kunnolla :D Mukavaa viikkoa, älä nyt sitten telo itseäsi, niiden huonekalujen siirtelyssä! Terv Tepa
Tiina sanoi…
Juu, jumppaa kyllä tuli. 😂✌🏻👌🏻
Tiina sanoi…
Täälläkin on se kahden istuttava sohva roudattu ylhäältä alas ja sitten takaisin. No semmoista se on, välillä vaan pitää kuljetella niitä tavaroita/huonekaluja. Eikä se vaan mene ihan putkeen. 🙄😂
Tiina sanoi…
Tepa, onneksi tuo kaappi ei mahdu sinne, muutenhan se varmaan sinnekkin päätyisi.😂 Mukavaa viikkoa myöskin sinulle. 😊💓🌸
Tuija sanoi…
Ihanaa, kun meillä ei ole enää tilaa tehdä mööpelivalssia, joten tavarat pysyvät paikoillaan. Tutun näköiset venäläiset teekupit bongasin kaapista, siis nuo siniset. Meiltä löytyy samanlaisia kuppeja, valitettavasti ei muita astioita.
Anonyymi sanoi…
😆 Voi meitä sisustushöperöitä, sisulla mennään ja tuusataan ja järki tulee sitten sieltä perästä...jos tulee. 😋Nauratti edelleen tuo siun juttusi kaapin kanssa seikkailuistas ja nii-iin näin siut siinä soffalla istumassa ja ihmettelemässä että ei sit vissiin mennykkään ihan kun strömsöössä🤔😆. Eräälle tontulle käyny kans samalla tapaa ja aika monta kertaa ja tulee taatusti vielä käymään. Tämä naisen alati muuttuva mieli ja periaatteessa ja teoriassa aina loistavat hyvät uudet ideat ja kujeet tuppaakin sit käytännössä sillon tällön osoittautumaan vähemmän loistaviks🙈....mutta erehdyksen ja ähellyksen ( ja kotiväen hämmästelyn) kautta mennään taatusti jatkossakin. Mitään en ole vuosien varrella oppinu mutta kuten kirjotit, elämää ei todellakaan kannata ottaa turhan vakavasti😉. Eikä vallankaan itseään...niinkus siin eräässä laulussakin sanotaan että "mä oon mikä oon, mä en muutu tästä ja siis iloitsen elämästä". Ihanaa aurinkoista viikkoa sinne😍 ja uusia sisustus-ja huonekaluseikkailu-kertomuksia odotellessa.😄 t. Talviniemen tonttu ps. Ja kukapa sitä lemon curdia purkkitolkulla oliskaan jaksanu syödä😉...
Anski sanoi…
Mitä oireita sitruunapuulla on? Terveisin se toinen sitruunaviljelijä
Tiina sanoi…
No täällä valssataan sitten teidänkin edestä. 😄 Minulla on noiden kuppien lisäksi kannut sekä tarjoiluvateja. 😊
Tiina sanoi…
Lehtiä on jokusen pudottanut. Tänään tehtiin sille siirto -operaatio, eli vaihdettiin suurempaan ruukkuun ja poistin siitä vielä ne kypsät sitruunat. Saas nähdä mitä se tykkäsi siitä. (?) 🤔😄
Tiina sanoi…
No niinpä, joten ollaan sitten ihan reilusti niitä omanlaisiamme höpsöjä! 😄👌🏻💓 Ja joo, en olisikaan sitä lemon curd:a montaa purkkia halunnut. 😂