Piparikylä

Nyt postausta eilen luvatusta piparikylästä, tai mikä piparinen talorivistö tuo nyt sitten lieneekään. (?) Olen aikoinani tehnyt joka jouluksi piparitalon, (Tai oikeastaan tein niitä useampia, sillä vein sellaisen myös aina "kukkalahjaksi" eräälle joulun synttärisankarille.) mutta jostakin syystä sekin perinne (Mikä muuten myös juontaa juurensa lapsuudenkotiini, sillä meillä tehtiin aina jouluksi piparitalo. ♥ ) on tässä vuosien saatossa jäänyt unholaan. Ehkä siksi, että ne entisen kodin perinteet tuntuivat tässä välillä liian vaikeilta ja surullisilta, tosin ne talot ovat viime aikoina kyllä varmasti jääneet tekemättä myös ihan vaan laiskuuden vuoksi. Ja onhan se totta, että kun se talo pöydällä kuukauden koristeena pölyttyy, niin ei se kyllä minun mielestäni silloin enää kovin syötävä houkutus ole. No mut joo, onhan ne kauniita ja kivoja, ja kyllä meillä tytökin aina tykkäsivät sen talon näpertelystä, sekä jotenkin sekin vaan kuului siihen perinteiseen yhdessä tehtyyn joulupuuhaan & joulun odotukseen. 





Tänä vuonna olin taas pitkästä aikaa funtsinut talon tekemistä, mutta en vaan oikein löytänyt itsestäni sitä kuuluisaa puhtia - tarmoa taikka intoa. Sitten taas tuolla Pinterest:ssä seikkaillessani satuin näkemään jonkun tekemän (hieman toisen tyyppisen) version, joten päätinkin kokeilla tuollaisen joulukylän tekoa. Ja kas... Siinäpä se nyt sitten on. Ja oikeastaan siitä tulikin aika soma, se on vähän niin kuin talo, silti niin paljon nopsempi tehdä. Ehkä tästä joulukylästä tuleekin meille se tämän kodin ja elämän uusi perinne. 





Piirtelin ensin paperille hieman kokoluonnosta, sen jälkeen leikkasin leivinpaperista (ihan noin summittaiset) jonkilaiset talokaavat, jotka sitten vaan veitsellä leikkelin piparitaikinasta. Samoin nuo ikkunat on leikattu semmoisella mutu-tuntumalla. Myös kuuset on leikelty ihan vapaalla kädellä. Näissä hommissa kun ei (ainakaan minun mielestäni) tarvitsekkaan olla turhan tarkkaviivainen, leipomisen ja sen ruoanlaiton pitää olla sellaista kivaa, rennon letkeää meininkiä. Tehdään sitä mikä itsestä hyvältä tuntuu, ja se muuten mielestäni on juuri se tärkein pointti, etenkin näin joulun alla.





Paistelin ja jäähdyttelin osat, sen jälkeen pursottelin ne valkoisella kuorrutteella. Kokosin (sulatetulla sokerilla) talot vieri viereen piparitaikinasta paistetun alustan päälle. Nuo kuuset on vaan tökätty talojen vierustoille. 






Ikkunoihin halusin tietty kirkkaat lasiruudut, jotka sitten vaan leikkasin liivatelehdistä. Liimailin ne talojen takapuolille sulatetulla sokerilla. Ja tässä välissä lienee totta kai tarpeen muistutella siitä sulatetun sokerin kuumuudesta, ne näpit kun meinasivat ikkunoita liimaillessa hieman kärsiä. Loppusilaukseksi kylä sai päälleen hentoisen tomusokerisateen. 





Ja tiedättekös.... 
Ihan kamalasti olisi himoittanut napata vaikka yksi kuusi kahvin kyytipojaksi, 
mutta en sitten kuitenkaan napannut. 


Näillä tänään.


 tiina

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Komia siitä ainakin tuli! Tepa Seinäjoelta
Anonyymi sanoi…
Hyvähyvä👏🎄😃 Tiina! Hieno ja aivan ihanan talvinen ja tunnelmallinen piparikaupunki! 😍 Mökithän on jo nii-iin nähty...tai no ei vaineskaan, hienojahan nekin ovat mutta vaihtelu virkistää😉! T. Talviniemen tonttu
Tiina sanoi…
Voi kiitos. 😊❤️
Tiina sanoi…
Kiitos vain. 😄 No joo... Mutta pakko on tunnustaa, että se into - puhti - tarmo ei vaan nyt riittänyt siihen mökkiin. 😂 Terkkuja sinne. 😊
Sari Riekkola sanoi…
Vautsit, ko hieno!!!