Kipuilua & pönttöuunin lämmitystä

Mukavaa perjantaita kaikille. Tai noh, totta puhuakseni itselläni on ollut kaikkea muuta kuin mukava perjantai. Tästä postauksesta kun piti tulla sellainen oikein onnenhuumainen postaus, sillä tuo piha/vierastalon pönttöuuni -ihanainen on nyt valmis. Siinä hurmaantunessa "uuni-valmis-into-pinkeä" -fiiliksessä päätin sitten samoilla sutinoilla maalata tuon hirsiseinänkin, vaan sehän olikin se todella suuri vikatikki, sitä ei olisi pitänyt tehdä. Että se siitä onnenhuumasta! Maalasin sen seinän joo, mutta sen jälkeen huomasin taas tämän oman kroppani rajoitteellisuuden/ kipeyden. Heräsin yöllä (kolmen tunnin unien jälkeen) taas aivan jäätävään lonkkasärkyyn, se tuo minun monesti leikelty lonkkaparkani sitten suivaantui tuosta touhuiluista oikein kunnolla. Aamusta siis matka vei suoraan apteekkiin tropin hakuun, joten nyt ollaan sitten ilmeisesti tämä viikonloppu suhteellisen rauhallisesti. Alkuviikolle on varattuna vierailuaika lääkärin luokse, siis mikäli ei sitä ennen tarvitse turvautua siihen ambulanssikytiin, sekin kun on valitettavasti muutamaan otteeseen koettu. Eikä niiden morfiinijohdannaisten piikitys tuonne takalistoon ole sekään kovin mieltä ylentävä juttu, se kun tuo tullessaan minulle myös sen järkyttävän pahoinvoinnin. Että... Mitäpä tästä taas voi muuta sanoa... Welcome to my world!



 Välillä vaan oikeasti meinaa tulla väsy tähän ainaiseen kipuiluun, sekä siihen, että ei vaan voi tehdä samoja juttuja (ainakaan niiden kostautumatta) mitä ns. tervekroppainen voi. Näistä touhuiluista kun minun on yleensä maksettava se aika kipeä hinta, se on välillä aikamoisen väsyttävää. No se näistä, nämä jutut nyt vaan valitettavasti ovat sitä minun normieläämääni, eivätkä ne välttämättä päälle päin näykkään. Näin se nyt kuitenkin (valitettavasti) tämä homma minun osaltani menee.








Ja niin... Tilanteesta suivaantuneena päätin kuitenkin käydä uunin lämmityksessä, sekä päätin kaikista kipuiluistani huolimatta viettää siellä sen pienen tunnelmallisen glögihetken. Ja kyllä... Hieman sain jopa kiinni siitä ihanasta torpan tunnelmasta. Kyllä tuo pönttöuunin tulo on niin ihana juttu, se fiilis tuolla on vaan nyt niin suloinen. 








Tässä muutamia kuvia uunin muurausvaiheista. Mehän tosiaankin ostettiin nuo uunin kuoret suoraan peltiseppä Matti Rauhalalta, tuo puolisoni sitten muuraili sen valmiiksi.











Näillä kipuilevilla pönttöuuni -tunnelmilla tänään.
Oikein mukavaa viikonloppua.



See you,



tiina

Kommentit

On se kaunis!
Yritä edes hieman höllätä tahtia. Säryt ovat ikäviä:)
Anonyymi sanoi…
Uuni on ihana ja vetää hyvin näköjään....Nyt on vaan niin, että olet hirveästi raatanut koko syksyn, tuon torpan kimpussa. Lisäksi tapetoit juuri tyttären huoneen, liika on liikaa, nyt lepoa hetkeksi ja parantavia halauksia! <3 Tepa Seinäjoelta
Tiina sanoi…
On se, ihana suorastaan. 😊❤️ Joo, pitänee vähän järkeistää tätä remppajuttua. 🤔😊
Tiina sanoi…
Uuni on todellakin ihana, se tekee tuonne torppaan niin mukavan fiiliksen. Joo, voi olla, että tämä jalkani on nyt hieman suivaantunut näistä projekteista. On ehkä tullut innostuttua himppasen liikaa, joten pitänee nyt vähän löysäillä. Kiitos halauksista, ja lämpöisiä terkkuja laitan täältä sinne Seinäjoelle. 😊❤️
Anonyymi sanoi…
Ihanaa kun kirjoitat, niin kuin asiat ovat!Ei aina voi olla ihanaa, upeeta ja mahtavaa, tsemppiä ja kaunis siitä tulee!
Tiina sanoi…
Sellaistahan se elämä on, toisinaan tulee vähän ”lunta tupaan.” 😄 Kiitos kivasta kommentistasi. 😊❤️
Iitu33 sanoi…
Joo tiedän tunteen. Itsellä on niska sellaisessa kunnossa etten voi tehdä moniakaan asioita niikuin 'normaalit' ihmiset, eikä se näy päällepäin, enkä sitä kauheana mainosta, mutta kyllä kun huimaa ja koskee ja puoli kroppaa puutuu kun vaikkapa maalaat hetken väärässä asennossa porraskaiteita tai teet vääränlaisia jumppaliikkeitä niin keljuttaahan sen. Mutta et ole yksin, ja pitää vaan kestää se ja tehdä sitä mitä pystyy, tai sitten välillä kärsiä kun innostuu tekemään sitä mitä ei oikeastaan pystyisikään :)