Omaa Aarrekarttaa etsimässä...

Kylmänä tammikuun sunnuntaina olimme ihan vain huviksemme käyneet muutamissa asuntoesittelyissä, ajatuksena kun oli jossakin vaiheessa laittaa hynttyyt yhteen nykyisen avopuolisoni kanssa. Niin.... sitten joskus... sitten kun vanhempi tyttäreni pääsee pois yläkoulusta. Sitten joskus.... Katsomistamme taloista ei kuitenkaan mikään sykähdyttänyt oikein kunnolla. Tai periaatteessa ne olivat kyllä kaikki oikein kauniita, uusia ja kivoja koteja. 
Silti niistä vain puuttui "se jokin"... se sielu. Tiedätkös... 
"Se" tunne.








Puolisoni sanoi joskus käyneensä eräässä vanhassa mansardikattoisessa talossa. Oli tykästynyt taloon, sekä ajatteli myös minun siihen ihastuvan. Pyysin häntä näyttämään sen talon minulle, siis jos se vain ei olisi kovin kaukana kaupungista. Minullahan kun on mielestäni aina ollut sellainen vanhan talon sielu, ja jotenkin vain ne vanhat talot ovat aina minua kiehtoneet. Eikä ko. talo sitten kaukana ollutkaan, se oli juuri sopivan matkan päässä. Siinä se uinui... valkoisen lumivaipan sisällä, kuin ei viikkoihin kukaan olisi ovea avannut. Vain lumituiskuun peittyneet hennot jalanjäljet kertoivat kuitenkin jokunen päivä sitten talossa jonkun vierailleen.










Pitkän aikaa taloa vain ihastelin, katselin ja makustelin mielessäni. Kuvittelin itseni terassille istumaan, lempeän kesätuulen tuivertavan hiuksiini, katsellen tuonne Saimaan aalloille. Ja siinä samalla pyysin puolisoani selvittämään talon tilanteen... 
Kenelle se kuului? Miksi piha näytti niin kovin autiolta? Kaihtimet alas laskettuina.
Asuiko siellä kukaan?









Illalla kotiin mennessäni Googletin alueen myytävät talot. Sain eteeni yhden Torin ilmoituksen, klikkasin sen auki; Siinä se oli! Puolisoni tunnisti ilmoituksessa olevan talon heti. Vaikka siinä olikin vain yksi ainoa kuva tästä talosta, kuvattuna hirsiseinäisestä ruokailutilasta. Soitin välittömästi ilmoituksessa olleeseen numeroon, se oli sunnuntai, tiistaina olimme jo katsomassa taloa. Mitekäs tässä nyt näin kävi?
 Kun senhän piti tulla vasta sitten joskus.... 
Sitten joskus... Sitku.










Ensimmäisen kerran taloon tullessani käsin kosketeltava fiilis laskeutui hartioilleni, tuli tunne minun tulleen kotiin... Vihdoinkin. Sama tunne tuli sen taanoisen toisen talon ostoyrityksen yhteydessä, valvoin nimittäin melkein koko yön sen jälkeen kun Helmi oli laitettu myyntin. Mietin ja mietin... Etten vaan voi luopua tästä kodista, se ei ole oikein. Salaa toivoin myös... Ettei se toinen talo tulisi sittenkään meille, että ne toiset tarjouksen tekijät saisivat sittenkin sen... Ja niinhän siinä sitten kävikin, sillä ne toiset ostajat saivat kolmessa päivässä talonsa kaupaksi ja ostivat sen talon. 
Mitä minä tästä ajattelin? 
Ettei meidän ollutkaan tarkoitus saada sitä toista taloa, että Helmen oli alunperinkin tarkoitus tulla juuri meidän kodiksemme. Helmi tuli meidän elämäämme niin "luontevasti ja lumpsahtaen", 
niin kuin sen oli tarkoituskin tulla.



Hassuako? Jonkun mielestä voi toki olla myös niin, mutta itse uskon vakaasti siihen että; 
Kaikella on sittenkin tarkoituksensa, myös niillä menneillä suurilla suruilla. Niinhän sen piti mennäkkin, tai näin ajattelen itse juuri nyt. Minun piti kulkea juuri se minulle tarkoitettu elämän polku, piti löytää se oma tieni juuri tänne, juuri tähän elämään ja juuri tähän kotiin.
Rakentaa uudelleen se Minun elämäni Aarrekartta.

Sitä Elämän Aarrekarttaa olin viikonloppuna tekemässä Helsingissä Hotelli Helkassa pidetyssä Aarrekartta - luo unelmasi todeksi -valmennuksessa. Olin siellä näiden voimanaisten, ihanien ystävieni Fridan ja Merjan seurassa. Nämä rakkaat ja niin energiset naiset toteuttivat erään unelmansa, 
tekivät kauniin Unelmieni Vuosi -kalenterin, 
ja sinne oman kalenterini taskuun minä sitten sujautin nyt sen oman Aarrekarttani.


"Ajatus Unelmieni Vuosi -kalenterista syntyi kylmänä tammikuun päivänä, kun kaksi ystävystä alkoivat ideoimaan uudenlaista kalenteria. 
Haluttiin unelmoida, iloita, olla kiitollisia - todettiin että elämän hauskuuteen voi itse kuitenkin vaikuttaa yllättävän paljon. Niinpä syntyi ajatus Unelmieni Vuosi 2017 -kalenterista, jossa perinteiseen kalenteriin yhdistyvät upeat kuvat, kiitollisuuspäiväkirja ja aarrekartta."



(Kuva; Elsass ♥)















Ihanassa päivässämme oli mukana myös Aarrekarttavalmentajemme; Hanna Kölhi
ja hän kyllä kiteytti sen erittäin tärkeän ajatuksen; 
"Elämän pitää olla tässä ja nyt, ei sitku."


Kiitos Hanna erittäin inspiroivasta ja voimaannuttavasta Aarrekartta -valmennuksesta, kiitos myös Anulle, Minnalle ja Tuirelle ♥  & teille muille ihanille, kiva oli nähdä/tutustua myöskin teihin.
Saimme muuten lähtiäisiksi jokainen Fridalta ja Merjalta neilikan, siinä mukana oli meille sattumanvaraisesti tullut "elämänohje."
Minulle se tuli näin;

"Elämä on hassua. Jos ei suostu
vähempään kuin parhaaseen,
niin usein sen saakin."
-W. Somerset Maugham- 






Lisää päivän tunnelmia löydät mm. Fridan blogista, sekä täältä
Samiran /Beauty Of Life -blogista.
Ja hei tottakai täältä, 
niin ihanan hersyväisen tubettaja - Maijun blogista. 



Näillä ajatuksilla tänään. 
Huomenna kurkataan erääseen kauniiseen sisustuspuotiin,
sillä myös sinne pääsin (viimeinkin) vierailemaan viikonlopun Hesan reissullani.



Pitäkää toisistanne huolta.
Palataan.


tiina

Kommentit

  1. Mistä tuon kalenterin voi ostaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjo, voit ostaa kalenterin esim. täältä:
      http://www.unelmienivuosi.fi/

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos vain itsellesi Merja. ♥ Meillä oli kyllä niin huippukiva päivä. :D ♥

      Poista
  3. Wau...teillä oli todella mukava viikonloppu! Olen terapiatyöni, (20 vuotta tein) aikana käynyt myös Aarrekartta-kurssin, oli mukava ja piristävä juttu. Oli ihanaa lukea sinun kirjoituksesi. Mukavaa viikkoa! Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli niin kiva päivä. :) Kiitos vain Tepa, ja samoin sinne toivottelen oikein mukavaa viikkoa. ♥

      Poista
  4. Aivan ihana päivä <3 Ei voi muuta kuin olla kiitollinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, ja voi kun tuon aina muistasi. ♥ :)

      Poista
  5. Heiiii, sinä ihanainen <3 Ihana kuulla, ettei Helmi ole vaihtamassa omistajaa, katsos kun ei sen niin olisi kuulunut mennä :) Kaikella on tarkoituksensa, niinpä siis myös tällä!
    Oli ihana nähdä sinua, sinä senkin energiapakkaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos raksu tästä ihanasta kommentistasi. Ja niin, ei me vaan voida Helmestä luopua, ei sitten millään. Kiitos teille Merjan kanssa superkivasta päivästä, onneksi kohta taas nähdään. Pus pus! ❤️❤️❤️

      Poista
  6. Ihana tarina! Onittelut helmestänne. :)

    Kunpa mekin löytäisimme sen "kodin." Tai onhan jo meillä koti ja mieluinen onkin, mutta kolmio käy ahtaaksi 4 lapsen kanssa.

    Olemme ravanneet asuntonäytöissä jo pari vuotta ja sopivaa ei ole tullut vastaan. Aina on jotakin, mikä tökkii ja kaataa ostohalut.

    Mulla haasteena on kallis maku tiukalla budjetilla. Olen menettänyt sydämeni 100 vuotta vanhoille taloille ja mun mahikset saada jotakin tällaista hyvällä sijainnilla, koulun ja palvelujen vierestä ja rempattunakin vielä on aika lähellä nolla.

    Tai no, yksi olisi ollut, mutta taloyhtiössä ja kuukausikustannukset olisivat olleet 700 €! Tuossa siis lämmitys, vesi yms. Juu ei tullut kauppoja.

    Asuntojahti olisi niin paljon helpompaa, jos en kaipaisi esteettisiä elämyksiä. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain, tämä torppa tosiaan kolahti meidän sydämiimme kyllä ihan täysin. ♥
      Minä myös olen katsellut noiden talojen hintoja muualla, ja ihan kyllä kammottaa ne hinnat!!!! :O Täältä maalta saa ihan kivan talon ihan ok. paikalta, kun taas isommasta kaupungista talon hinnan saa pulittaa jo esim. kaksiosta. Ihan järkkyä!!! Onnea ja tsemppiä sen teidän oman unelman löytymiseen, kyllä se vielä jossakin vaiheessa napsahtaa kohdille. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Mukavaa kun kävit blogissani. ♥
Kiitän kauniisti kommenteistanne,
muistathan kuitenkin nettiketin,
sekä olethan valmis seisomaan sanojesi takana
myös reilusti omalla nimelläsi. :)