Elämää & puutarhailua

Blogini pitkäaikaisimmat lukijat varmaan muistavatkin (ja tietävätkin), sen suuren rakkauteni pihaan ja puutarhaan, se entisen kotini pihahan oli minulle se todella tärkeä ja niin rakas juttu. Varmaan juurikin siksi, että mm. tontilla ollut jokainen kivikin oli itse rannalta kerätty. Samoin monella pihaan istutetulla perennalla oli oma tarinansa, mm. eräs pioni oli rakkaalta lapsuudenystävältäni/tyttäreni kummitädiltä lahjaksi saatu. Melkein jokainen puutarhan syreeni oli isäni kasvattama, tai sitten se oli äitienpäivälahjaksi saatu. Moni kukka napattu äidin, mummon tai sisareni kukkapenkistä. Samoin rakennettu kesäkeittiö ja keskeneräiseksi jäänyt kasvihuone olivat niitä vuosia mielessäni hautuneita puutarha -haaveita. Mutta niinhän se menee.... Että elämä aika usein tuo niitä yllättäviäkin asioita ja uusia tuulia meille. Se elämä muuttaa muotoaan ja jatkaa kulkuaan, tulee uusia ihmisiä, koteja ja uusia pihoja. Kaiken surun ja murheenkin jälkeen tulee onneksi myös niitä iloisia ja onnellisiakin juttuja, ja hyvä niin. Nyt on jälleen niiden uusien puutarhaunelmien aika, ja niitä ajatuksia sainkin miettiä ja unelmoida kaupallisessa yhteistyössä Albalin kanssa, sillä Villa Helmen hieman laajentunut piha on meillä juuri nyt suunnittelun ja työn alla.







Kuten olen jo aiemmin kertonutkin, (ja tottahan sen blogini lukijat jo tietävätkin ja ovat kuvista nähneet) niin täällä Villa Helmessä puutarhailu on todellakin vasta aluillaan, sitä pihaa ja puutarhaa kun ei tässä tontilla oikein ennen ollut. Nyt tämän naapuritontin hankkimisen myötä on myös pihaa pikkuriikkisen enemmän, se tosin on vielä lähinnä vasta suunnitelman asteella, sillä ensin pitää saada tuo tulevan pihasauna-takkahuone -liiterin piha-alue suunniteltua ja tehtyä, vasta sitten päästään niihin tuleviin kasvihuone -unelmiin. Kasvihuone kun on suunnitelmissa laittaa tuohon paljun nykyiselle paikalle, palju taas siirtyy luontevasti sinne saunan lähelle. 




Ja onhan se tämä minun nykyinen puutarhailuni kyllä toisaalta hienoisen hassuakin...
Miten sitä teininä pidinkin äidin ja isän puutarhaintoiluja jopa himppasen huvittavina, minä kun en vaan millään voinut ymmärtää miksi äiti jaksoi aina kyykkiä pylly pystyssä kasvi- ja kukkamaiden reunustalla rikkaruohoja nyppimässä. Mutta niinhän siinä sitten kävi tässäkin tapauksessa, että kun itse kasvaa ja vanhenee, niin ne samat geenit ja mieltymykset vaan seuraavat, vaikka minäkin niin pyhästi vannoin ja vakuutin pysyväni moisista hömppähommista erossa. Ja nyt.... Mikä voikaan olla mukavampaa ja terapeuttisempaa kuin se uuden kukkapenkin teko tai niiden rikkaruohojen nyppiminen. No ei mikään! Ja se jokakeväinen kasvun ihme, se vaan saa aina mielen niin onnelliseksi ja hymyn huulille. Miten sitä voikaan olla onnellinen, että valkoisessa pionissa on viimeinkin jo kaksi (!) kukkaa. 


" A Beautiful 
Garden is a 
Work of Heart."








Tosin meillä Helmessä ne yrtit ja mansikat tulevat kyllä vastaisuudessakin kasvamaan noissa lavakauluksissa, joten mitään suurta ja perinteistä kasvimaata en ole edes ajatellut tekeväni. Eikä minusta perunanviljelijääkään taida tulla, ehkä korkeintaan voin kokeilla sitä perunan kasvatusta niissä pusseissa. Tulevassa kasvihuoneessa olen ajatellut kasvattaaa tomaattia ja kurkkua, ehkäpä myös viiniköynnös olisi kiva kasvarin kaunistus. Mutta toisaalta sen kasvihuoneen kokokin tulee olemaan suhteellisen pieni, joten saa nyt nähdä mitä sinne sitten lopulta edes mahtuu. (?)









Puutarhailulla ja luonnon kauniilla maisemilla on kyllä aivan uskomaton voima, ajatukset selkiintyvät ja mielen valtaa suloinen raukeus. Elämästä pitää osata nauttia. Myös kaikkien vaikeuksienkin jälkeen pitää uskoa tulevaan ja luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Aina. Yksi niistä oman elämäni nautinnoista pihalla hyörimisen lisäksi liittyy tietenkin hyvin luontevasti (kuten sekin on jo monesti todettu) myös ruokaan ja juomaan. Ja mikä parasta, niin tämän pienimuotoisen puutarhailun lomassa on myös ihanaa istahtaa viinilasillisen kanssa tuohon rautapenkille, haaveilla hetkinen vanhan omenapuun alla ja suunnitella niitä uusia puutarhaunelmia. Sekä katsella samalla tuota niin rakkaaksi muodostunutta järvimaisemaa, sillä tämän armaan vinksin vonksin -talovanhuksemme myötä se oli yksi suuri osatekijä tämän kodin hankintaan. Myös ulkona oleilut ja ruoanlaitto kuuluvat ehdottomana osana meidän kesäelämään, Villa Helmen suuri terassi ja kaunis maisema suorastaan kutsuvat nauttimaan hyvästä ruoasta ja kauniista kesäilloista. 




Niin... Sen entisen kodin jälkeen Villa Helmi tuntuu siltä kodilta isolla K:lla. Tämä pienen pieni talo vain sulatti sydämeni kertaheitolla, sillä jo ovelle astuttaessa olkapäille laskeutui se rauha, se fiilis, että nyt minä olen tullut kotiin. Ja täytyy myöntää, että nyt kun pääsen taas suunnittelemaan ja toteuttamaan sitä pienen puutarhan haavettani, niin olen kyllä suorastaan onnesta sykkyrällä.






Viña Albali Verdejo Organic on aromaattinen luomuviini, joka sopii mainiosti kesäruokien kanssa tarjottavaksi. Sille sopivia kumppaneita ovat alkupalat ja pikkusuolaiset. Myös grillatut juustot, pasta ja paistettu kala sekä muut äyriäisherkut ovat juuri sopivia kavereita tuolle hedelmäiselle viinille.





  Viña Albali Tempranillo Organic on monikäyttöinen yleisviini sopien monille erilaisille ruuille, noutopöytiin ja seurusteluun. Viini sopii kasvis- ja kanaruokien kanssa tarjottavaksi, mutta se sopii hyvin myös kesäisten kalaruokien kanssa.


Molempia viinejä on luonnollisesti saatavilla myös noissa 3l:n hanapaukkauksissa.









Nautitaan kesästä ja elämästä, sillä jokainen hetki on tärkeä.




Näillä elämän ja puutarhailun mietteillä, ajatuksilla ja unelmilla tänään.
Oikein ihanaa ja rentouttavaa kesäpäivää teille kaikille.



tiina

Kommentit