Aina voisi olla huonomminkin!

Heräsin aamuyöllä jyskyttävään lonkkakipuun, päällimmäisenä ajatus; voihan per***. Se onkin ollut ihmeen kauan suhteellisen hyvinvoiva, meinaan tuo "toinen takajalkani." Oikeastaan sen suhteen on koko talvi mennyt yllättävän hyvin, joten mitä himputtia siinä nyt (taas) oikein alat oireilemaan? No mutta, minkäs sille, ei auttanut muu kuin koettaa jollakin tapaa silmät ristissä valua alakertaan aamukaffelle. Samaan hengenvetoon muistin myös aamuisen neurologin vastaanottoajan. Hitsit!  Ja lisäähän oli tulossa.... Vilkaisu ulos. Ei ole edes totta! Lunta on satanut varmaan viisi senttiä, että hyvää kevättä vaan sullekkin. Tämäkin vielä, aina vaan paranee....










Ulos vaan autoa putsailemaan, siinä päällä kun oli sellainen "sievä" lumikerros. Ulkona oleilu taas tietää sitä että; raynaudin tauti herää takuuvarmasti henkiin, ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Onneksi verenkierto ei tällä kertaa loppunut kuin oikeasta keskisormesta, "parhaimmillaan" veret seisahtuvat molemmista käsistä (ja varpaista) akselilla etusormi-keskisormi. Siinäpä sitten sisälle tullessa sulattelin kipuilevaa sormeani lämpimällä (kun veret lähtevät taas liikkeelle niin se on kivuliasta) vedellä. 
Ja eikun menoksi!












Neurologin vastaanotolla tuli viimeinkin se jo vuosia odotettu (jonka olen kyllä siis itse jo vuosia tiennytkin) tuomio, nimittäin persauksilleen menneen (Vol. 7.) lonkkaleikkauksen jälkeen alaraajoihin oli tullut hermovaurio. No joo, onhan se ihan kiva nyt viimein kuulla se jopa ihan lääkärin suusta. Vaikka ei siinä sitten muuta hurrattavaa olekkaan.... Uutta lääkettä parin muun lisäksi kokeiluun. 
Sooo... Welcome to my world. :))











Ja miksi tänään tällainen postaus? Siksi että:
Tämä aihe on taas hieman ollut ns. "tapetilla", ollaan mietitty elämää blogien/kauniiden kuvien takana, tai onko bloggareilla ylipäätänsä sitä "normielämää." Tätä itse hieman ihmettelen....
Miksi ei olisi? Tavallisia ihmisiähän me ollaan kaikki. Eikös?


Siksi tässä tätä tämän"hattarapilvi/kukkahattutäti -elämäisen" lifestyle -bloggarin normia tiistaita. Ja kuten huomaatte... Ei se elämä ole täälläkään pelkkiä kauniita kuvia ja sitä tyhjänpäiväistä liibalaabaa, kyllä ne on täälläkin ihan ne samat ilot ja surut, kivut ja säryt. Niistä kun ei vaan (ainakaan minulla) tule koskaan kirjoitettua, minä kun olen aina ajatellut haluavani pitää tämän blogini sellaisena hyväntuulen paikkana. Että muka se, ettei niistä (säryistä, itkuista ja suruista) kirjoita, niin eihän se tarkoita ettei niitä koskaan olisi. 
Kyllä niitä on, meillä jokaisella. 


No mutta hei...
 Ei laiteta koko päivää nyt aivan valitteluksi, etsitään tällekkin päivälle myös niitä ihania & positiivisia juttuja.


* Erään ystäväni Fb-sivulta bongaamani (hänen ystävällemme kirjoittamansa) onnittelu (tässä vain osa) kirjoitus:
"Siitä kun naurattaa, vaikka välillä oikeasti itkettää." - That's what friends are for.


* Vaikka lunta on taas sen about 10cm, niin kyllä se kevätkin sieltä vielä tulee. 


* Talitintit laulaa - SE kyllä tietää kevättä.


* Tieto lisää tuskaa sanotaan, mutta nyt kuitenkin taas oman terveyden kohdalta asiat ovat selkeämmät. Vaikka toki se harmittaakin, ei ole todellakaan kiva olla aina kipeä. Ja hei... kävelen silti vielä omilla jaloillani, se on hyvä se. Asiat voisivat aina olla siinä suhteessa paljon huonomminkin. 


* Ostin (ja söin) kauniin vihreä -kuorrutteisen sitruunatäytteisen munkin. Olipas muuten hyvä setti kahvin kanssa. 



Eli... loppupelissä elämä on sittenkin aika jees, 
kaikesta huolimatta. 




tiina

Kommentit

  1. Huh...huh..melkoinen päivä onkin ollut! Meillä aurinko paistanut koko päivän, ei lunta maassa (katupöly lentää)! Suomessa eilen +17,4 lämmintä, meilläkin oli n +14 eilen, tuuli (myrsky) ollut melkoinen. Narsissit partsilla kukkimassa....kevättä ilmassa :) Valtavat voimahalaukset ja parempia päiviä, kuin tänään <3 Minulla oli viikon nuorin tyttäreni perheineen, viemäriremppaa evakossa, lähtivät tänään Tampereelle ja juuri sain viestiä,että ovat kotona! Kevään odotusta, kyllä se sieltä on tulossa teillekin :) Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan Tepa, kyllä se taas tästä iloksi muuttuu. Eikä ole (ainakaan minun) elämäni todellakaan niinkun Strömsö:ssä, minä kuljen tasan tarkkaan kaikki kuopat ja mutkat. :))

      Poista
  2. Voimia ja tsemppiä sinulle! On huonompia päiviä ja parempia päiviä. Sitähän se elämä on. Kaikesta huolimatta se kevät sieltä tulee jossain vaiheessa. Nyt Ylöjärvellä on pakkasasteita ja se ottaa päähän, mutta aurinko onneksi paistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, ja onneksi niin, että huonon päivän jälkeen koittaa taas uusi päivä. :) Ja hei, tänään tosiaan paistaa aurinko.
      Muksua viikkoa sinne. ❤

      Poista
  3. Tsemppiä sinulle!
    Aurinkoista keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. ❤ Samoin sinulle, aurinkoa päivääsi. :)

      Poista
  4. Tiedätkö, minusta on oikeastaan mukavaa (älä siis ymmärrä väärin), kun bloggarit kirjoittavat välillä omista arkisista vaivoistaan, se tekee teistä ikään kuin inhimillisemmän ja helposti lähestyttävämmän. Tottakai me lukijat ymmärrämme, että kaikki me elämme tätä samaa arkea iloinemme ja suruinemme, mutta kun itselle sattuu oikein perhanan huono päivä vaikkapa kipujen takia samat vanhat positiiviset ja ruusunpunaiset päivitykset lähinnä ärsyttävät. Sitä ihan oikeaa elämän raadollisuuttakin saa välillä olla näiden kauniiden sisustuskuvien, asujen, meikkien ja korujen keskellä, ei se tee blogistasi yhtään vähemmän hyvänmielen blogia! Ihan niin kuin tänäänkin, minä pidin tästä postauksesta!
    Ollaan armollisia itsellemme ja myös muille, se tahtoo täällä blogistaniassa välillä unohtua, kun lukee millaisia palautteita blogistit pahimmillaan saavat.

    Ystävyydellä keski-ikäinen kanttura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Muratin Alla, Ja juu, ymmärrän ilman muuta tuon pointtisi, ja juuri tuon inhimillisyys -tekijän. Totta kai se pelkkien ns. "kauniiden asioiden esittely" voi tehdä sen "noilla menee koko ajan hyvin" -fiiliksen, joka sitten taas saattaa aiheuttaa joissakin lukijoissa pahaa mieltä ja suuttumusta. Ja kuules, niin monen monta kertaa olen meinannut minäkin "avautua" asiasta jos toisestakin, kertoa silloisen eron tuomasta surusta ja kaikista niistä vaikeuksista. Sekä myös tästäkin hetkestä, eli tästä toisinaan "ei niin auvoisesta" ;)) ulkopuolisten tekijöiden siivittämästä uusperhe-elämästä. Mutta... mutta, kun silloin aikoinaan sain "turpiini" nettisaitilla oikein kunnolla, teki se minut todella varovaiseksi, ja silloin ajattelin etten juurikaan niistä suruista ja ikävyyksistä kirjoita. Sillä kukapa oikeasti haluaisi joutua täysin tuntemattomien ihmisten (jotka eivät sinua todennäköisesti edes tunne, eivätkä OIKEASTI mistään mitään tiedä) ruotimaksi jossakin saitilla. (?) No eipä silti, että se nyt elämää millään lailla muuttaisi, mutta aika kovanahkainen silloin saa olla, ja kukapa ei niistä paha/ja jopa vihapuheista mieltänsä pahoittaisi. Yhden rikosilmoituksen olen minäkin joutunut tekemään, enkä millään enää moisiin puuhiin tahtoisi käydä. Aina vain ihmettelen, että millaisiksi aikuiset ihmiset muuttuvat täällä netin ihmemaailmassa... Hassua! Mutta, katsotaan millaiseksi tämä oma kirjoitteluni nyt tästä muotoutuu. Kiitos kommentistasi & oikein mukavaa kevättä. :)


      - Tiina

      Poista

Lähetä kommentti

Mukavaa kun kävit blogissani. ♥
Kiitän kauniisti kommenteistanne,
muistathan kuitenkin nettiketin,
sekä olethan valmis seisomaan sanojesi takana
myös reilusti omalla nimelläsi. :)