maanantai 31. lokakuuta 2016

"Oman elämänsa supermalli"

Niinpä! Eipä sitä joskus osannut tätäkään kuvitella, siis että olisin ihan "mannekiinina" Saimin kauniissa Hotelli Punkaharjussa. Hupsista! On se vaan tämä elämä joskus kummallisia (ja onneksi myös niitä ihaniakin) sattumuksia täynnä. Niin... sain siis kunnian olla mukana ystävieni järjestämässä Hyvän Olon Tyylipäivässä, olin siellä ns. "mannekiinihommissa." Pakko myöntää... himppasen meinasi ensin rimakauhu päästä vallalle, mutta (kai) se sitten sen ensimmäisen rundin jälkeen sujui suhteellisen kivuttomasti, tai ainakin se suurin paniikki ja jännitys alkoi niistä omista fiiliksistä tasaantua. 




No mutta asiaan. Saimihan (Hoyer) teki puolisonsa kanssa aivan mielettömän teon, remontoi tuon niin kauniin (entinen Punkaharjun Valtionhotelli) Hotelli Punkaharjun uuteen kukoistukseen. Aikamoinen juttu, sillä täällä meidän kulmilla asuneelle tuo paikka merkitsee todella paljon, se vain on sellainen "aina meillä ollut" -asia. Siellä on käyty vierailulla jo pienenä, tehty retkiä kouluaikaan, on käyty ruokailemassa ja  tanssittu ystävien häitä. Ja ne maisemat, nehän ovat todellakin vertaansa vailla. On aina ohi ajaessa ihasteltu noita niin kauniita harjuja. Paikka kun luonnollisesti huokuu myös sitä historiaan havinaa, sillä alun perinhän tämäkin hotelli oli erityisen suosittu venäläisten keskuudessa. (Punkaharjuhan oli Turun rauhassa liitetty Venäjän keisarikuntaan v. 1743.)
(Lisää Hotelli Punkaharjusta ja sen historiasta voit lukea täältä.)



Ja tässä hieman kuvia ja tunnelmia meidän niin huippuhienosta lauantaista. Sain ilokseni luvan käyttää Even kauniita kuvia, me kun olimme juuri tilaisuuden alkaessa meikattavana ja hiusten laitossa. En siis siksi itse valitettavasti voinut olla kameran takana. Jossakin vaiheessa täytyy kyllä käydä itsekkin kuvailemassa noita miljöökuvia, sillä tuo hotelli on todella kauniisti sisustettu. 
Kyllä, tykkäsin aivan mielettömästi.




(Alla olevat leimattomat kuvat; Eve Kinnunen.)












Niin... se meidän päivähän alkoi "vaatimattomasti" shampanjalla. Olimmehan me kaikki "Oman elämämme mannekiinit" sen todellakin ansainneet. Sillä me... ihan jokainen meistä "ihan tavallisista" naisista varmasti jouduimme  jollakin tapaa sen oman mukavuusalueemme ulkopuolelle. (Paitsi ihana Niina, hän nimittäin ON näissä hommissa kuin kala vedessä. Juu juu! Ja pus pus vaan sinne. :)) ♥) Kokemuksesta voin sen nyt sanoa.... Kyllähän sitä täällä kotioloissa pienesti kameralle asukuvia tekee, mutta sitten kun kokemattomana pitääkin esitellä vaatteita salilliselle yleisöä, on se sitten jo toinen juttu se. Mutta, loppukaneettina voin vain sanoa; niin hieno kokemus. Ja uskotte varmaan... kyllä meillä välillä sitä naurua riitti.










Tässä Hotelli Punkaharjun kaunis ruokasali.















Noutopöydässä herkkuja riittää. Ja hei... täällä saat taatusti lähiruokaa. Kalat tulevat paikallisilta kalastajilta, sienet ja marjat kerätään lähimaastoista. Voiko sen paremmmin ollakkaan?! Jotekin se täällä maalla kasvaneelle (ja hyvän ruoan parissa varttuneelle) on se todella tärkeä ja jopa itsestään selväkin juttu. Me maalaisina emme muuta voisi edes kuvitella.






















Enkä muuten ole ennen maistellut pakurinkääpä -drinkkiä, no nytpä tuli sekin tehtyä. 
Ja kyllä oli hyvän makuinen juoma, sellainen raikas ja aavistuksen kirpeäkin.  











Näihin aulan valaisimiin ihastuin, ovat nimittäin tehty vanhoista design -maljakoista. 
Upeat värit & mikä tunnelma!

















Mutta, palataan vielä hetkiseksi alkuun. Meidän päivähän alkoi kahdeksalta meikkauksella, sen saimme Kauneuskeskus Jennicasta Savonlinnasta. Sen jälkeen meitä kiireesti odotteli jo Parturi Kampaamo Säde. Kuvassa kaunis kampaaja -Katja laittamassa erään "mannekiinin" hiuksia.










Kun kampaukset ja meikit olivat kondiksessa ajaa hurautimme Saimin, Jaanan ja Anun luokse Punkaharjulle. Ja tässä paikan "hengetär" Saimi ja ystäväni Niina. Saimiinhan olen ensi kertaa "törmännyt" jo vuosia sitten ns. "entisen elämäni" aikaisissa työkuvioissa. Mukavia muistoja ja hassujakin sattumuksia sisälsivät ne kesät ja juhannukset. Mutta ei niistä tässä sen enempää... 










Ja tässä meidän muotinäytöksen ihana tehotiimi, meidän kauniit yrittäjänaiset. 
Muoti & Muoto MARI:n Anu sekä Muotitalo PUKI:n Jaana.





















Ja tässäpä osa meidän porukasta. Kiitos niin mukavasta seurasta.



Ihania olette, ihan jokainen!









(Alla olevat vaatekuvat; Pia Behm. 
Pahoitteluni kuvien laadun suhteen, kiire ja kuvauspaikka (tuossa isojen ikkunoiden takana) ei ollut se paras vaihtis.)
Kuvien vaatteet; Muoti ja Muoto Savonlinna ja Muotitalo PUKI.












































































(Kuva; Eve Kinnunen)






Paikalla oli myös Raili Hulkkonen, häneltä jotkut onnekkaat saivat meikkauksen ja vinkkejä itselleen. Sain muuten häneltä kommentin tuohon yllä olevaan mekkooni liittyen. Hän sanoi näin; "Kaunis mekko, toi sopii sulle. Osta se." No eihän siinä sitten muu auttanut, ostettavahan se oli, kun kerran Railikin oli sitä mieltä. No joo... totta puhuakseni olin jo aiemmin päättänyt hankkia ko. mekon itselleni, se kun tosiaankin oli niin oman oloiseni. 










Kauneuskeskus Jennican ja Kampaamo Säde:n tytöt saapuivat meikkaamaan ja kampaamaan myös tyylipäivän asiakkaita. 




















Tapasin sattumalta myös erään blogini lukijan. Voi kiitos sinulle niin mukavasta palautteestasi, 
teitä blogini lukijoita on todellakin aina niin kiva tavata.










Ja tässä niin reipas ja hurmaava Saimin "pikkumies." Ja hän on muuten niin selvää ravintoloitsija -ainesta, nimittäin niin kätevästi blokkasi astioita tämä 8v. nuori herra. 




(Kuva otettu hänen itsensä ja Saimin luvalla.)





Siinäpä tuota meidän hulinapäivää pienin vilauksin. 

Nyt lopuksi vielä hieman prinsessaunelmia. 


"Little girls with dreams become women with vision."


*   *   *   *   *





Ja niitä unelmiahan meillä pitää olla, ihan jokaisella. 


Kiitos kaikille & ihanaa alkanutta viikkoa.


tiina



P.s
Tunikan arvonnan voittajaan palataan huomenna, 
joten voit vielä kipinkapin osallistua arvontaan.

















torstai 27. lokakuuta 2016

Capri Collection -arvonta

"Oman elämänsa mannekiini" seikkaili eilen linnan tuntumassa tytärtensä kanssa. Rakkaat assistenttini kuvailivat äitiänsä muutamissa Capri Collection -uutukaisissa. Jänskä juttu, sillä edelleenkään nämä vaatejutut eivät ole sitä aivan ominta aluettani, olen näissä vähän (vieläkin) sen oman mukavuusalueen ulkopuolella. Mutta ehkä ne nyt jo jokusen vuoden harjoittelun jälkeen sujuvat hiukan paremmin... Hih! 




No mutta, ihania uutuuksia on taas Capri Collectionilta tullut, kuvassa olevat harmaat vetskarifarkut ja mustavalkoinen takki ovat niitä tämän syksyn uusia juttuja.




Postaus ja arvonta ovat blogiyhteistöitä Capri Collection:n kanssa.







Täällä meidän "nurkilla" noita kuvan farkkuja ja musta-valkoista takkia löytyy muuten Muotitalo PUKI:sta, sekä etelässä päin (tai noh, saaristossa) ainakin ystäväiseni Terhin Amalias Hem -puodista. Muista jälleenmyyjistä löytyy tietoa esim Capri Collection Suomi -Facebook sivuilta.










No joo... välillä meinasi taas mennä vähän "läskiksi" nää mannekiiniduunit. Tyttöjen kanssa kuvailut kun menevät helposti vähän nauruksi. Mutta, hommat saatiin kuitenkin hoidettua.
















"Oman elämänsa mannekiini" jatkaa kulkuaan... Ja muuten "mannekeeraa" seuraavan kerran tämän viikon lauantaina Saimin "hoivissa" Hotelli Punkaharjulla vietettävässä Hyvän olon päivässä, joten jos satut sinne paikalle niin tavataan siellä.











Ja lopuksi tottakai se lupaamani arvonta. Ja se on jälleen huippuihana juttu, sillä palkintona on tämä kaunis (beige) Capri Collection:n Neva poncho.
(Poncho on one size, eli käy varmasti monelle.)








Voit osallistua arvontaan jättämällä alla olevasta kuvasta sen oman lempparisi, eli mikä näistä kolmesta asuista olisi se sinua eniten miellyttävä kokonaisuus?
Ja tottakai olisi kiva kuulla myös perustelusi.


Arvonta-aika alkaa nyt,
päättyen  ti 1.11 klo. 9.00.
Anonyymit muistakaa jättää yhteystietonne.


Arvonta on päättynyt!





Näillä vaateihanuuksilla tänään.
Nyt toivottelen oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille.



Palataan taas,



tiina





tiistai 25. lokakuuta 2016

DIY - Petroolia makkariin!

Tänään pyörittelin hieman tuota makkaria uuteen kuosiin. Tai no joo, ne tavarathan ne vain taas täällä kiersivät paikasta toiseen. Sain nimittäin tässä pari päivää sitten taas oikein "loisto idiksen", nimittäin sellaisen värjäys -ajatuksen. Olen joskus vuosia sitten ostanut H&M:ltä valkoiset pellavaiset tuplapussilakanat, mutta jostakin syystä ne vain ovat jääneet käyttämättä ja lojuivat tuolla kaapin perukoilla pitkän aikaa. Varmaan syystä että; pussilakana kun oli sille tuplapeitolle tarkoitettu, se peittokin kun on sitten tässä vuosien saatossa joutunut jo ties minne, eikä uutta peittoa vain ollut tullut aiemmin ostettua. No mutta anyway... mietiskelin tuossa sitä värjäystä ylipäätänsä, se tuplapussilakanahan kun on aika suuri kooltaan. Päätin nyt kuitenkin kokeilla, meköön sitten syteen tai saveen.



Suraavaksi funtsin niitä värivahtiksia, tai lähinnä arvoin tumman sinisen ja petroolin sinisen välillä. Ja kas kummaa... jostakin syystä tuo petroolin sininen kummasti kiehtoi. Sitä väriähän tänä syksynä on tupsahdellut paikasta jos toisesta, tuntuu olevan sisustuksessa se tämän syksyn must, sen smaragdinvihreän ohella. Vielä kun huomasin kerta toisensa jälkeen jumittuneeni erääseen Elloksen inspiskuvaan, joten; petroolin värisethän niistä pitää tehdä. Totta kai! Ja eikun kauppaan väriä ostamaan.

















Ostin ensin vain yhden väripakkauksen, siihen lisäksi ohjeiden mukaisesti kaksi pakettia sitä värisuolaa. Ei hyvä näin, väri jäi aivan liian vaaleaksi. Ja eikun uudellen värinhakuun. Seuraavaksi ostin kaksi pakettia lisää. (ja kaksi pakettia sitä värisuolaa) No niin; nyt rupesivat jo värjäyshommat toimimaan.










Hyvin onnistui nyt tuo värjäys, sillä aika (yllättäen) tasainenkin oli tuo lopputulos. Ja mielestäni noista tuli kyllä aika makeen näköiset, tai minä kyllä tykkään. Alla olevassa kuvassa väri on suunnilleen luonnollisen värinen. Tikkauksethan näissä tietenkin jäivät valkoisiksi, synteettiseen lankaanhan kun se väri ei tartu, eli se pitää aina värjätessä huomioida. Mutta mielestäni se ei kyllä näissä haittaa millään lailla, antaa ehkä enemmäkin lisää ulkonäköä noille.










Ja "uudet lakanat" natsaavat oikein hyvin noihin valkoisiin ja harmaisiin tekstiileihin. Mitään en ole siis uutta ostanut, kaikki sälä on kotoa kierrätetty. Eli, kiitos vain... kun ei edes Fb:n kirpparilla kukaan näitä minulta ostanut, (niitä kun yritin sielläkin myydä) mutta nytpä saivat nämä lakanat sitten meillä uuden elämän.


Mitäs mieltä olet, tuliko hitti vai huti! :)














Tässä lopuksi se ihailemani Elloksen inspiskuva. Ja tiedättekös... kävi niin mieleni tekemään jotakin tummempaa tapettiakin. Blääh! Mutta ehkä meillä nyt mennään kuitenkin tuolla vaalealla, sillä itseni tuntien keväällä iskee taas se vaaleampien sävyjen kaipuu.  
Mutta olisi tuo tapetti kyllä aika ihqu, eikös?!!! :))









Näillä tänään. Meille on muuten tullut talvi, tässä bloggauksen aikana maa on näköjään saanut valkoisen peitteen ylleen. Ihana juttu!



Palataan taas,


tiina