keskiviikko 31. elokuuta 2016

Vanilja-herukkapiirakka

Olen saanut viime aikoina kotoa sanoisinkos hieman "huutia", nimittäin sitä huutia on tullut siitä kadonneesta leivontainnostuksestani. Tai lähinnä olen saanut sellaista hyväntahtoista muistutusta viime syksyn leipomuksistani, meillä kun silloin oli tarjolla milloin minkäkinlaista torttua. Oli oikein kunnon potpourri loppukesän marjaleivonnaisia. Noh... mitä ne nyt niitä vanhoja kaivelemaan! Ja tiedättekös.... hitsit kun on huono juttu siinä suhteessa tämä blogin pito, täältä ne perheenjäsenet voivat sitten suhteellisen sujuvasti muistutella niistä tekemistä jutuista, nimittäin niinhän sitä kävi tässäkin tapauksessa. Täältä se on kuulkaa kaiveltu ne vedelmaleivokset ja juustokakut!!! No nyt hys hys... päätän yllättää iloisesti "raksaopen", leipoa pitkästä aikaa jotain. Ja päädyin sitten tällaiseen extempore tehtyyn vaniljajogurtti-punaviinimarjatorttuun, toivottavasti hänelle nyt sitten kelpaa tämä leipomus. :)) (?)




* Red Berries *








Pohjan ohjeen nappasin täältä Valion sivuilta, tein vain piirakan irtopohjavuokaan.










Painelin taikinan irtopohjavuoan pohjalla ja reunoille, sitten lisäsin kerroksen punaherukoita. Lopuksi kaadoin täytteen herukoiden päälle, ja tein muuten omassa piirakassani sen täytteen tuplana, halusin mukamas tehdä tästä omastani enemmän kakku- kuin piirakkamaisen. (No eipä tuo silti kyllä sen kummoisempi taida paksuudeltaan olla. ) Ja tuo paistoaika meidän uunissa oli kyllä liikaa, mielestäni reunat tulivat aivan liian tummiksi, tai sitten lämpötilaa olisi pitänyt laskea. TAI sitten olisi pitänyt jättää menemättä välillä yläkertaan.... EIKÄ jättää sitä piirakkaa uuniin!!! Niin... tähän..kin päivään mahtui sitten niitä "ruskeatukkaisen blondin tarinoita" vol. tsiljuuna. Heh!









Mutta anyway, piirakka oli oikein hyvää,
toivottavasti se maistuu myös muille meidän perheen jäsenille. 



Muksua aurinkoista loppupäivää,



tiina


P.s
Muuten se ko. viime vuoden Viinimarja-valkosuklaatorttu löytyy sitten täältä

lauantai 27. elokuuta 2016

Let the sunshine in!

Hyvää huomenta lauantai -aamuun. Ei paista vielä auringonkukan keltainen aurinko, mutta odotellaan, säätietojen mukaan kympiltä pitäisi auringonkin näyttäytyä. Toivottavasti säätiedot pitäisivät paikkaansa, sillä tälle päivälle on suunniteltu taas kaikkea touhua ja menoa. Mutta sitä ennen nautitaan näistä ihanista keltaisista. Olen yleensä aina loppukesästä/alkusyksystä ostanut auringonkukkia, mutta jostakin syystä en ole niitä nyt nähnyt vielä missään (täällä) myytävän. (?) Ehkä niitä ei sitten juuri kukaan enää kasvattele, en tiedä. Eilenkin ihailin ystäväni Katjan kauniita kukkakuvia, ja mm. monissa Instakuvissakin niitä on vilahdellut. Ei tämä nyt mikään must have -asia todellakaan ole ollut, (tai "pakko saada kun muillakin on" -juttu) ehkä ennemminkin sellainen vuosia kestänyt alkusyksyn perinne, ja ovathan ne niin kovin kauniita. Ja muuten... muistojen syövereistä putkahtivat eräät hääjuhlatkin, niissä morsiamen kimppu sekä koristekukat olivat kaikki auringonkukkia. Aivan ihanat sadonkorjuuhäät olivatkin.




*   *   *   *   *

Let the sunshine in 
your  HEART
*   *   *   *   *








Eilen niitä viimeinkin ilokseni bongasin, nimittäin meidän Prisman parkkipaikalla on menossa juuri nyt markkinat. Ja sielläpä niitä olikin parilla kukkamyyjällä myynnissä, joten kyllä niitä sitten täälläkin jossain kasvatetaan.











Ja kuinka sattuikaan juuri sopivasti...
 Oli perjantaisen kimpun paikka. Saan nimittäin (yleensä) aina perjantaisin kukkakimpun, ja tämä kaunis tapa on tosiaankin lähtöisin vain ja ainoastaan kimpun antajalta. Tällä kertaa vain olin sattumalta sitä itse valitsemassa.

Kiitos











Näillä kukkaisilla tunnelmilla tänään. Nyt "ylös ulos ja lenkille", sitten kiireellä päivän puuhiin. Toivottelen oikein mukavaa lauantaita kaikille & toivottavasti se aurinkokin sieltä kohta näyttäytyy.


See you,


tiina

perjantai 26. elokuuta 2016

No hupsista sentään!

Heh! Menin sitten ja hurautin meidän ruokailutilan kalusteet "uuteen uskoon." Tai niin... Täällähän tapahtui seuraavaa; maalata sudittelin tuon ruokapöydän jalat valkoisella maalilla, sitten möin kaikki entiset tuolit veks, että kiitos vain ystäväiseni Marjo ja Jaana. Sen jälkeen marssin ostoksille Jysk:n kauppaan, eli ostin nuo Klarup -tuolit tilalle. Hölmöäkö?!!! No varmaan joo, mutta me olemme tätä asiaa yksissä tuumin tuumailleet, ajatelleet niiden mustien kalusteiden olevan (meidän mielestämme) liian tummia tähän ruokailutilaan, sillä jotenkin tuo tumma hirsiseinä (niin kaunis kuin onkin) tummentaa tätä tilaa todella paljon. Nyt päivän kokemuksella tuntuu valon määrä lisääntyneen valtavasti, ja siitähän me toki tykkäämme.









Maalasin siis tämän entisen pöytäni jalat mustista valkoiseksi. Sitä ennenhän ko. pöytä on ollut kirkkaan sininen, tai oli silloin kun sen kirpparilta aikoinani löysin. Takana oleva tammituoli on joskus Maskun alesta hankittu, Tolix samoin on jo vanha & monesti kuvissani nähty juttu.










Jotenkin olen nyt niin viehättynyt tuosta puun ja valkoisen yhdistelmästä, valkoinen raikastaa ja puunsävy taas  tuo siihen sitä kaipaamaani lämmintä maalaisfiilistä. 
Sen tummemman kalusteversion näet täältä.










On se vaan kumma juttu, välillä sitä tulee mentyä niihin tummiinkin sävyihin, (joskus hetkiseksi jopa väreihinkin) sitten kuitenkin se valkoinen (ja vaalea yleisilme muutenkin) on se kaikkein omin juttu. No mitäs sitä sen kummemmin selittelemään... Se nyt vaan on väreistä se omin, minä kun en niistä väreistä edelleenkään niin välitä.









Näillä vaaleilla mietteillä tänään. 
Mukavaa (toivottavasti myös aurinkoista) viikonloppua kaikille. Ja jos satutte näkeemään Puhtia, Intoa tai Tarmoa niin lähettäkää tänne; täällä kun pitäisi tapetoida (ja maalata) pari huonetta.
On nääs lähtenyt taas omille teilleen.... Se Puhtikin.... :))



See you,


tiina

tiistai 23. elokuuta 2016

Luovutan!

Nimittäin ihan just tämän keittiöpöytä -taistelun. Ja piste. Pakko se nyt on myöntää, (sen ruokapöytäkokeilun VOL. kuudennen jälkeen) ei tähän meidän kirpun kokoiseen keittiöön vaan oikein mahdu minkäänlainen pöytä, ei edes se edellinen ovaali. Heivasin nimittäin senkin tässä pari päivää sitten ns. mäkeen... Kun tilaa ei vain yksinkertaisesti ole, sitä ei sitten ole. Alakerran varasto-kellarista kaivelin vanhat Iikkeasta ostetut pukkijalat ja maalasin pätkän entistä työtasoa valkoisella huonekalumaalilla. Nyt sitten mennään/kokeillaan tätä köökkiä näin.










Katsotaan onko tämäkin tsydeemi liian leveä, sitten seuraavaksi tulee varmaan pienen pieni klaffillinen aputaso... Ja sitten... Ei varmaan mitään, ei minkäänlaista pöytätasoa koko keittiöön, kaikki ruokailu ym. tapahtuu ruokailutilassa. Mutta kun olen niin samperin laiska niitä astioita sun muita koko ajan roudaamaan sinne. Ja se pienen pieni aamupalapöytä kun kuitenkin olisi ihan kiva olla keittiössä, tai ehkä se on vaan tottumuskysymys. (?) Missä te syötte aamupalanne, keittiössä vai ruokailutilassa?










Nyt sitten vain seurataan ja katsellaan miten tämä tsydeemi tässä toimii, ja senhän näkee sitten vain aikanaan. Väliä tuossa kaapistojen välissä kun on tosiaankin vain 1,95, eli ei siihen kovin kummoista tasoa mahdu. Ei voi mitään. Nämä on niitä vanhan talon iloja. Noh... Helmi on Helmi, se pitää vain ottaa nyt siltä kantilta. 












Mutta mahdutaan me siinä nyt aamukaffet juomaan & lehti tabletilta lukemaan. Ja nuo neidithän ei oikeastaan koskaan syö aamupalaa meidän kanssa, ja jos milloin syövät me ruokaillaan sitten tuolla ruokailutilassa. 











Näillä "vatkailuilla" tänään.... 
Muksua alkanutta viikkoa myöskin teille.





tiina

torstai 18. elokuuta 2016

Löytö Lidl:stä

Hei vaan kaikki. Pienoinen visiitti yläkerran aulaan, tai lähinnä muutama kuva tältä aamulta. Tein sinne nimittäin ihan super kivan löydön. Yläkerran aulaan olen jo jonkin aikaa kaipaillut sellaista pientä tasoa/pöytää, se tuo nuorempi neiti kun on tuon tilan (ja telkkarin) valloittanut aivan kokonaan omaksi olkkarikseen. Ja niin (Huoh!) syödä mässyttää siellä milloin mitäkin, silloinhan on pöytä enemmän kuin tarpeen. Nyt sitten sain meidän Fb-kirpparilta kivan vinkki vitosen; Lidl:ssä on (oli) myynnissä noita kuvan pöytiä, ja kahta eri kokoa. Ajattelin ensin niitä molempia, sitten iski siinä järki kerrankin käteen, tajusin kahden pöydän olevan aivan liikaa tuohon pieneen tilaan, vaikka kooltaan ovatkin aika pieniä.











No mutta... Siinäpä se (Tämä on siis se suurempi malli, ei kyllä suuren suuri ole tämäkään. Mutta tuohon on juuri oikean kokoinen, eipä siihen suurempi olisi mahtunutkaan. Näitä pöytiä oli siellä myös kahta eri väriä, valkoista ja harmaata. Eikä hintakaan päätä huimannut, tämä suurempi taisi maksaa sen 29,99. 











Siniset tyynyt löysivät nyt tiensä tänne, 
sopivat mielestäni aika kivasti tuohon entisen kodin makkarin mattoon.










Näillä tänään. 
Nyt jatkan kirpparitavaroiden lajittelua, sillä vuorossa on homma "loputon romujen karsinta ja kiertoon laittaminen" -VOL. ties kuinka mones.....



See you,



tiina

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Omppuaika!

Se on taas meillä ihana omppuaika, joten mikäs sen parempaa; saa leipoa ja tehdä omenoista kaikenmoista herkkua. Se omppupiirakkakausikin tuli nyt sitten viimein korkattua, luonnollisesti. Tässä päivänä muutamana kurkkailin (kuten jo kerroinkin) noita vanhoja sisustus- ja muita lehtiä, sieltäpä silmiini sattui tuo Lantliv-lehdessä ollut omppupiirakka. Ohje kuulosti niin tosi herkulta,  joten siltä seisomalta pinkaisin  kauppaan leivontatarvikkeita hakemaan. Ja tässäpä se oman sovelluksen tulos, sillä enhän minä sitä ohjetta tälläkään kertaa ihan prikulleen noudattanut, aina pitää saada vähän sävellellä omaa.





Ja jei! On se vaan aina yhtä herkkua, etenkin vaniljavaahdolla höystettynä. 









Tein pohjan samalla ohjeella kuin aina nuo pellillä tehtävät piirakat. Olen saanut tuon ns. pitopiirakan ohjeen joskus nuorena äidiltäni, sillä samalla ohjeella mennään aina vaan.  Mitäs sitä hyväksi havaittua muuttamaan. Löysin sen samaisen ohjeen myös täältä Kotikokin sivuilta, 
sieltäpä voit kurkata sen helposti. 









Ja mikä tästä piirakasta tekee sitten sen hieman erilaisen? No sehän on tähän päälle laitettava "sotku", eli manteleiden, pähkinöiden, myslin ja rusinoiden sekoitus. 








 Taikinan päälle tulee kuutioitua omenaa, (laitoin 5kpl) sitten päälle tulee tuo täyte.
 Eli laitoin kulhoon pussillisen (veitsellä pienittyä) pähkinäsekoitusta, hieman marjamysliä, vanilja- ja tavallista sokeria, lopuksi vielä reilu loraus siirappia. Sitten vain tuo "sotku" sekaisin & omenoiden päälle. Paista tuon linkistä löytyvän Kotikokin ohjeen mukaan. Ja luonnollisestihan piirakan päälle pitää olla vaniljajätskiä tai -kastiketta jossakin muodossa.



Nam!

*   *   *   *   *






Näillä herkuilla tänään.


Palataan,


tiina

perjantai 12. elokuuta 2016

Mullin mallin!

Olohuone sai eilen aikamoisen pyörityksen, kuten jo eilisssä postaukssa vinkkailinkin. Jotenkin on vain välillä kiva koettaa erilaisia variaatioita, tai lähinnä kokeilla miten tämäkin tila toimisi tällä tapaa kalustettuna. Vaihdoin sohvan paikan tuohon ovien eteen, saa nähdä miten se nyt sitten toimii käytännössä. Tai oikeastaan mietin että; jaksaako niitä ruokailujuttuja roudata tuosta etuovesta tuonne terdelle. Toisaalta kattamattomalla terdellä ei juuri syksyllä (eikä talvella) voi edes oleilla,  siitähän pitää tämä meidän säätila kyllä huolen. (riippuu tietysti syksyn säästä) No joo... katsotaan miten tämä nyt käytännössä toimii, vuorokauden kokemuksella on kuitenkin aika jees. Mielestäni on oikein kivan näköinen,  tuohan kalusteiden paikkojen muuttelu hieman vaihtelua. Ja muunkin perheen mielestä tämä on oikein kiva näinkin, sehän se on myös erittäin tärkeä pointti.





Syyskaipuussa nappasin tummansävyiset kukat kodin piristykseksi. Juu, olen siis jo aivan syystäpinöissäni täällä. Eli takkatulta ja villasukkia vaan kehiin, ja ensimmäiset glögitkin on varmaan kohta keiteltävä. Malttamaton kun olen siinäkin asiassa. Jospa sen piparitaikinan teon nyt vielä jättäisi.... Heh!










Sohvan käänsin nyt siis vaihteeksi näin, eli sinne terdelle kulku tapahtuu nyt sitten toistaiseksi tuolta etuovesta. Ja kesäiset pitsiverhot saivat väistyä valkoisten pellavaverhojen tieltä. Samoin vaihdoin puuvillamatot noihin entisiin vaaleisiin villamattoihin.


 







Ruokailutilasta siirsin tuon tumman tupakaapin alaosan vaihteeksi tänne olkkarin puolelle. Nuo entisen kodin peilit eivät ole vielä oikein löytäneet paikkaansa täältä, ovat nyt sitten toistaiseksi milloin minkäkin kaapin päällä. Olen miettinyt noistakin luopumista, sitten kuitenkin lopulta tullut myynnin suhteen katumapäälle. Saavat nyt ainakin hetken aikaa seikkailla paikasta toiseen. Jennylund -tuoliin kaivelin kaapista nuo vanhat harmaa-valkoruudulliset päälliset.




 






Ja tässäpä se koko setti. Myös pallovalot oli tänään kaiveltava kaappien kätköistä, ne ovat niin kivat tunnelmantuojat näin syksyisin. Minä kun en muuten juuri koskaan pidä kattovaloja päällä, olen valojen suhteen vähän sellainen hämäränhyssy. Mielestäni pari pöytävalaisinta sekä nuo pallovalot riittävät aivan mainiosti, en millään tykkää kirkkaista valoista. Silkkaa mörköainesta olen siis siinäkin asiassa.



 







Puolipyöreä pöytä siirtyi tuolin kanssa nyt tuohon vanhan kaapin vierelle. Funtsin noiden tuolin jalkojen maalaamista valkoiseksi. Tai itse asiassa olen jo päättänytkin maalata ne valkoisella maalilla, ovat sitten samaa settiä tuon pallojalkaisen pödän kanssa. Inspis siihen hommaan on vaan nyt jossakin muualla... Hohoi!!!! Missä lienee?!









Näillä sisusteluilla mentiin tänään. Ja nyt toivottelen oikein muksua viikonloppua ihan jokaiselle. Meillä vuorossa Puruvesi POP:a & toivottavasti sen myötä kaikkea muutakin kivaa.




Mutta... 
Ensiviikkoon,



tiina

torstai 11. elokuuta 2016

Komeron ovien DIY

Moikkelis moi vaan kaikille. Eilen toteutin viimeinkin jo pitkään päässä pyörieen jutskan, nimittäin noiden meidän eteisen komeroiden ovien tuunailun. Noiden ilme on oikeastaan ollut jo alusta saakka sellainen "ei niin mieluisa", ja sehän on taas johtunut juuri noista maitolasisista liukuovista. No juu... Liukuovet ovat pienessä tilassa ihan tosi jees, ei tarvitse sitä avauskulmaa/tilaa. Se mikä näistä on tehnyt ne "ei niin lempparit" on tämä; se pirskatin maitolasi on vihreää! Ja en tykkää, en sitten yhtään siitä kelmeän vaalean vihreästä väristä.  (sehän oli sitä samaa väriä entisen keittiön välitilan kanssa) Jos se olisi ollut vaikkapa valkoista, mut kun ei, se väri oli se vihreä. Sori vain, se vihreä väri kuuluu juuri siihen don't like -kategoriaan, joten nyt ne sitten saivat vähän muutosta ylleen. 










Eli tapetoin komeron ovet tuolla tiilikuvioisella tapetilla. Sain tapettikaupasta neuvoksi käyttää aivan sitä normia tapettiliimaa, ja (nyt parin päivän kokemuksella) ovat kyllä kestäneet ovissa oikein mainiosti.











 Tässä kuvaa orginaaleista ovista, ja kuvissahan väri ei todellakaan näytä siltä mitä se livenä on, (nuohan näyttävät tuossa normi valkoisilta/harmailta) lasi kun on luonnossa tosiaankin sellainen vaaleanvihreä. No joo, olishan ne ajaneet asiansa noinkin, todellakin. Mutta me emme vain niiden väristä pitäneet, toinen seikka oli ovien läpinäkyvyys, kaikki roju mitä sisällä on näkyy/kuultaa yllättävän selvästi läpi. Ei hyvä!










Tässä eteistä toiselta kulmalta, samat on romppeet mitä ennenkin. Ei siis minkäänlaista muutosta tällä puolella.

















Ja tässä pieni eteinen rapuilta kuvattuna. Makuja on monia, meistä tämä diy oli kuitenkin varsin onnistunut. Ja on todellakin kivempi kun ei kaikki kaapin vaatteet ja rojut näy ovien lävitse ulospäin. Ja niin... älkää todellakaan kuvitelko eteisen olevan normisti näin tyhjä/siisti, tämä nimittäin yleensä on niin täynnä kenkiä sun muuta sälää. Hupsista! :))


 






Näillä tänään. Seuraavaksi olkkariin, laitoin nimittäin koko olkkarin järjestyksen tänään ihan hulirimpsis nurinkurin. Että kyllä se sisustelufiilis sieltä vaan alkaa päälle pukkaamaan.



Ja niin... Se on sitten se syksy nyt, neideilläkin kun alkavat koulutiet huomenna. Pienempi menee yläkouluun (Sniif. Nytkö jo?!!!) ja vanhempi aloittaa taidelukiossa kuvataiteen opinnot. Hui! Näin se vaan aika kulkee kulkuaan. Mutta, palataan taas.




tiina

tiistai 9. elokuuta 2016

Sisustuskärpäsen etsintää

Tämän talon sistuskärpäsetkin ovat olleet jo tovin kesälaitumilla. Tänään aamusella päätin niitä kuitenkin käydä etsiskelemään sieltä takaisin. Tai noh... oikeastaan (jos nyt aivan rehellinen olen) tabeltilla lehteä lukiessani tuli fiilikset katsella vähän syksyn uutuuksia tuttujen nettikauppojen sivuilta. Sen jälkeen kaivelin vielä viime syksyltä olevia sisustuslehtia ja makustelin niiden fiiliksiä, ja pinon alimmaisena olivat vielä nuo postin tuomat nettikauppojen lehtiset. Ehkä se fiilis sieltä taas jossakin vaiheessa tulla tupsahtaa, se kun tuo to do -lista odottaa edelleekin monen jutun remppaamista ´ja kuntoon laittamista. Mm. tapetit tähän ruokailutilaan ovat olleet jo monta kuukautta tuolla eteisen kaapissa. Noooh... ehkä se sieltä. (?)










Ja hei... ekaa kertaa piti viritellä kynttiläkippoonkin tuli, nuuskutella tuota vaniljan tuosuista tuoksukynttilää. Joo, kyllä se minulle alkaa selkeästi jo tulla kynttilä -kausi. Joko olet "korkannut" omat kynttiläsi, vai poltteletko niitä aina muutenkin myös kesäisin?











Kävin myös keräilemässä noita viimeisiä luonnonkukkia tuolta (tai mitä nyt tästä meidän lähimailta löytyy) pihalta, ja jotenkin vain olen vallan viehättynyt noihin ohdakkeisiin. Lienee sekin perin omituista... kun niin piikikkäitäkin ovat. No minusta ne ovat kauniita silti.


 







 Sekaan hieman siankärsämöä yms.











Kuvassa olevaan oliivipuuhun pitäisi jostakin löytää sopiva valkoinen ruukku. Tai ehkä se ei sittenkään ole niin tarpeellista, tämä "viherpeukalo" ei kuitenkaan saa sitä kovin kauaa enää hengissä pysymään.... :))



 





Näillä kovin tuulisilla fiiliksillä tänään. Ja niin ... uskottava se on, sää muuttuu (uutisten mukaan ainakin) tällä viikolla paljon syksyisemmäksi. No mutta hei... sehän tietää takkatulta ja villasukkia. Sori... tiedän niin monen olevan siitä suruissaan, mutta kun minä niin tykkään myöskin syksystä,  se tosin kyllä tietää tälle reumaattisista kivuista kärsivälle kipeitä aikoja. Mutta silti nautin niin paljon niistäkin syksyfiiliksistä.




Palataan,



tiina


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Grande finale

 Niinhän se on, kaikki hyväkin loppuu aikanaan. Ja se kesäkin nimittäin. Kun onhan se vain tosiasia tämä; kesä alkaa lähestyä loppuaan, heinäkuukin tuli ja meni, ollaan oltu elokuun puolellakin jo monta päivää. Tästä sain idiksen pitää tuolla omalla pienoisella pihalla sellaiset pikkuruiset kesänlopetus -istujaiset, tai eihän tuolla oikeastaan sen kummempaa ollut, roudattiin vain hieman rekvisiittaa ja  fiilisten tuojia omaan tyyliin. Tehtiin ennakkoon vähän niin kuin sellaiset omat venetsialaiset, oikeastihan niitä taidetaan viettää vasta tämän kuun loppupuolella. Me nyt kuitenkin päätimme juhlistaa kesäkauden loppumista omalta osaltamme jo nyt, eli hieman hyvää ruokaa ja juomaa tunnelmallisesti kynttilöiden ja valosarjan loisteessa.










 Salaatin tein taas "Mitä kaapista sattuu löytymään" -fiiliksellä. Joukossa mm. vadelmaa, mansikkaa ja punaisia viinimarjoja. Noiden punaisten marjojen makuun olen muuten todella ihastunut, jotenkin vain tekevät mansikan kanssa salaattiin oikein kivan kombon. Syynä lienee juuri se makemman ja kirpeämmän marjan yhdistelmä, tykkään! Seassa lisänä hieman tomaattia, kurkkua, salaattia ja krutonkeja.










 Paikallisesta Cittarista löysin todella kivat lyhdyt, olinkin jo pitkään etsinyt juuri tuonne omenapuun oksille sopivia malleja. Siinäpä ne nyt sitten roikkuvat, ja kylläpä ne tuovatkin kivasti tunnelmaa tuon valoroikan lisäksi.










Piirakoita loimulohella, päällä sipaisu chilimajoneesia ja ruohosipulia.










Koristeena käytin omppupuun oksia/omppuja ja villinä kasvavaa valkoista elämänlankaa.









Pulloissa on koristeena tuosta  rannalta kerättyä kaislaa. Pöytäliina on by Pia's mallistoa ja sen päällä on vanha pitsiverho. Suurin lyhty on ystäväni Terhin Amalias Hem -puodista hankittu, keskikoinen taas on Seinäjoelta; GLO Interiors:sta. Ja tuon aivan pienimmän ostin muistaakseni joskus Jyväskylän Viherlandiasta.
























Fiiliset tuossa istuessa olivat kyllä aika mainiot, se illan tunnelma välittyy mielestäni aika hyvin noita kuvia katsellessa.









 *   *   *   *   * 

 "Enjoy
the little
THINGS."


 *   *   *   *   *








Näillä fiiliksillä tänään. Toivottelen ihanan tunnelmallisia elokuun iltoja myös teille. Blogin suhteen on varmaan edelleekin hieman hiljaista, sillä nyt ei vain oikein ehdi (edelleenkään) innostua koneella istumisesta, ja myös bloggaamisen suhteen on ehkä havaittavissa jonkinmoista väsymystä. Ehkä juuri silloin/siksi on tosiaankin syytä vetäistä hieman happea/pitää jonkinmoista taukoa.  Mutta, nautitaan vielä näistä elokuun ihanista päivistä, kohta se syksy jo kuitenkin kolkuttelee ovella.



Palataan,



tiina