sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Pullasunnuntai

Näin sitä voi sekoilla viikoista ja päivistä, hih! Viikko sitten katselin intopinkeänä ystäväni Katjan laskiaispulla -sunnuntai -postausta, ja sieltä sitten jopa Tepan kommenttia lukiessani tajusin (Niinkö?!!! :)) ) sen olevan vasta 7.2. Niinpä niin.... Kovin on hatara tämä pää & tuntuu tuulta puskevan, ei sitten millään kestänyt tuo päivämäärä muistissa, 
tai ainakin niin innoissani laskiaispullia kuvailin.






Niin.... se laskiainen, se sunnuntaihan on siis edelleenkin vasta viikon päästä. Olkoon tämä sunnuntai sitten vaikka pullasunnuntai. Ja niin....Kun nämä pullat on nyt tehty niin pitäähän ne sitten syödä, eikös niin? 
Ja juu, se tuo yliällösuklaakuorrutteinen pulla on..... Niin, sehän  on sairaan hyvää. 










#omnom












Mukavaa pullasunnuntaita myös teille muille.


See you;



tiina

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Keittiössä


Nyt lupaamiani kuvia keittiöstä. Se alkaa olla jo aika mallillaan, tai on nyt paljon enemmän sellainen oman oloinen. Halusin vaalentaa keittiön ilmettä reilusti, minä kun en vain jostakin syystä niistä tummista pinnoista niin välitä. Ja en tiedä teistä muista, minun mielestäni tämä keittiön nykyinen look sopii paljon paremmin tähän vanhaan taloon. Ehkä tässä kuitenkin pitää olla enemmän sitä romanttisempaa tyyliä kuin sitä modernia rosteria. Tai no... makunsa ja mielipiteensä kullakin, 
minä vain nyt satun olemaan tätä mieltä. Talon henki ikään kuin vaatii talon olevan sellainen vaalea villa, ja niinhän se minulle onkin.



Villa Helmi








Fasettihiottuihin laattoihin olen edelleenkin aivan lovena, sekä noihin posliiniisiin tiskialtaisiin. Tänne ne sopivatkin kuin nenä päähän. 











Jälleen kerran funtsin noiden yläkaappien pois ottamista, avohyllyihin kun olen niin kovin ihastunut. Mutta kun nuo kaapit nyt vain ovat tuossa kaikkien järkevimmät, sen säilytyksen kannalta. Olkoot nyt sitten kuitenkin tuossa. Pitkät tankovetimet vaihtuivat yläkaapeissa kuppivetimiin, antavat vähän vanhan oloista (ja romanttista) twistiä noihin korkeakiiltoisiin kaappeihin. Ja heh, romantiikka näyttää kukkivan muutenkin, kaapista piti kaivella vanhat ruusukannut ja GreenGaten latet esille.
Juupa juu.... ovat niitä aivan selkeitä kevätoireita....  :))












Paneeliseinät kaipaisivat kipeästi uutta maalia pintaansa, ovat jo menneet hieman nuhjuisen oloisiksi. Joten kevään mennessä eteenpäin on varmaan tartuttava pensseliin, tai oikeastaan kaikki talon paneelipinnat kaipaisivat ehostusta. Noh, siinäpä sitä onkin sitten hommaa ennen kuin kaikki on käyty läpi. Myös integroituun astianpesukoneeseen vaihdettiin etusarja, siinäkin kun oli ennen se rosterinen pinta. Näin on nyt samaa settiä muun kaapiston kanssa. Ainoastaan hella, liesikupu sekä jääkaappi-pakastin yhdistelmä ovat nyt rosteria.












Tosin noidenkin kaappien tilalle haaveilen valkoisesta Smeg:n jääkaappi/pakastin systeemistä. Toivottavasti ne joskus/jossakin vaiheessa löytävät tiensä tänne, saa nähdä. Netistä etsiskelin puista harja-rikkalapiosettiä, sen ilokseni löysinkin Net Anttilasta. Ja mikä parasta, se myös toimii hyvin. Joskus kun on tullut ostettua myös sellaisia toimimattomia halpisversioita, siis niitä joissa harja on osoittautunut täydeksi fiaskoksi. Tässä onneksi yhdistyvät sekä edullisuus että toimivuus. Tykkään. 












Ja tässä keittiö sellaisena kuin näin sen ensimmäistä kertaa. Hieman on muutosta tullut, on kyllä nykyisessä olotilassaan niin paljon enemmän minun oloiseni. 











Sekä tässä vielä muistin virkistämiseksi kuva keskellä keittiötä olleesta kaasuliesi-hellahässäkästä, jossa ei kylläkään uunin puoli enää juurikaan toiminut. Se tekikin ne ensimmäiset ruoanlaitot sanoisinkos suorastaan haasteelliseksi, uunin lämpötilansäädin kun piti kiilata paikoilleen ruuvimeisselin avulla. Ja silti uuni sammui aina parin minuutin välein, ruoanlaittajan oli siten oltava suhteellisen valppaana koko ajan. 




Lattiahan joutui myös muutoksen kohteeksi, tumma parketti sai väistyä kun löytyi tuo niin mieluinen vinyylilankku. Lattian vaihdon myötä keittiö luonnollisesti valostui todella paljon.










Näillä höpinöillä tänään.




See you,



tiina

tiistai 26. tammikuuta 2016

Pientä Dc -fixausta

Toisen kodin keittiön pari rosterista laatikon paneelia on "vaivannut" jollakin tapaa alusta saakka. Koska toisella puolella ei niitä ole (rempassa ei niitä sinne haluttu) niin nämäkin kaipasivat kipeästi jotakin muutosta. Helpointa olisi tietenkin ollut hankkia Ikeasta uudet etupaneelit tilalle, vaan tätä korkeutta ei tietenkään enää ole saatavilla. Asiaa tiedustellessa selvisi niitä toki tehtävän tilauksesta,  siihen en sitten kuitenkaan viitsinyt lähteä. Totta puhuakseni... en edes tullut kysyneeksi niiden hintaa. Aikani tuumittuani mieleeni tuli tämä loistava ja nopea fixailujuttu. Minä kun en matti myöhäisenä/laiskuuttani koskaaan ehdi siihen kuumimpaan tuunaus - muotijuttuun mukaan, eli tämäkin Dc-fix buumi ehti mennä ohitse. Ei vain ole aiemmin ole ollut sille tarvetta. 
Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan...





Tähän nyt sitten päätettiin kokeilla ensin tätä halvinta vaihtista, 
eli päällystää nuo etupaneelit tuolla kalvolla.




Ja näin aloitettiin. Ensin sopivan kokoinen pala etupuolelta tasaisesti kiinni. Suihkepullolla sumuteltiin vettä kalvon pinnalle, se helpotti huomattavasti lastan liukumista. Sitten vedeltiin kalvo kiinni paneeliin, apuna käytettiin tuota jo mainitsemaani tapettilastaa, 
sillä vedeltiin ilmat kalvon välistä pois. 











Kulmia puhallettiin hiustenkuivaajalla, (Sekä reunoja yleensäkin, näin kalvo kiinnittyy paremmin kiinni.) se pehmensi kalvon, näin sitä oli helpompi vetää kulman ylitse, 
eikä siihen siis tarvitse tehdä mitään saumoja yms...












Noh.... Ensikertalaiselle pientä hienosäätöä ehkä jäi,
 mutta noin yleisesti ajatellen noista tuli kyllä mielestäni todella siistit. 
Ja niin, pakko on tunnustaa... Minä toimin tässä vain apupoikana, onneksi.
Sillä muutoin työnjälki ei varmaankaan olisi ollut näin hyvä. 
Ja toisesta laatikosta tuli mielestäni vielä parempi, kiitokset vain "Remppa-Reiskalle." :))





Etsin ensin netistä vinkkejä tuon Dc-fix:n laittoon, ja hyvä juttu se tsekkaus olikin, 
sillä tunnustan; minä tollo en kyllä olisi muuten tajunnut venytellä noita kulmia. 
Tässä myös teille vinkiksi se löytämäni video. 












Ja tässäpä lopputulosta. Aika hyvin tuo väri natsaa noihin Ikean korkeakiiltoisiin etusarjoihin, väri on luonnossa ehkä aavistuksen sinisempi kuin nuo orginaalit. Silti olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen, laatikoston ilme on nyt todella paljon yhtenäisempi. Tosin kalvon loputtua kesken tuosta maitolasipaneelista se vielä puuttuu, se asia kuitenkin korjaantunee tulevana viikonloppuna. Kuvissa näkyvät myös nuo uudet vetimet, nekin tilasin Ikeasta.












Näillä tänään.... 
Huomenissa muutama kuvanen keittiön hieman yhtenäisemmästä yleisilmeestä.



Mukavaa tiistaita kaikille.





tiina

perjantai 22. tammikuuta 2016

Se olis kuulkaas perjantai!


Se olis kuulkaas sitten taas perjantai. Jippii!!! Aivan paras päivä viikossa.... love it! Muutamia aamukaffen & uunin lämmityksen lomassa napsittuja kuvasia. Ei mitään ihmettä (tai ihmeellistä), eikä oikeastaan ole edes mitään kerrottavaakaan, koska mitään ei ole muutettu tai tapahtunut. Eletään ehkä siis pakkasen jäädyttämää seesteistä aikaa/hetkeä... Hih! 
No niinpä niin.... meneepä suorastaan jo siirappimaiseksi. Yök! :))






No mutta "enivei".... 
Tulinpa vaan kuvien kera toivottelemaan hyvät viikonloput kaikille. 




















Kuten näkyy, veskat on taas pakattu. 
Eipä varmaan tarvitse sanoa mitä tehdään tänäkin viikonloppuna.



♥  ♥  ♥ 








"Tapaamisiin"...



tiina

torstai 21. tammikuuta 2016

Ei siitä mutakakkua tullutkaan!

Ei tullut ei. Tästähän piti tulla mud cake, sen ohjeen mukaan meinaan. Ystävättären vierailu sai tarpeen leipoa tälle saapuvalle herkkusuulle jotain hyvää, ja päädyin sitten ajatukseen mutakakusta. Mutta, jälleen tuli havaittua tämä uunien erilaisuus. Ohjeessa kun paistoajaksi mainittiin tuo 12-15 min, ja omassa uunissani pidin kakkua juuri tuon 12 min, vaan aivan liian kypsäksi paistui. 
No, tiedänpähän seuraavan kerran lyhentää paistoaikaa ja vahtia haukkana tuota kakkua.  











Ja niin, älkää hätäilkö.... 
Kyllä se maistui silti, siitä ei tarvitse huolta kantaa. :))












Ohjeen kakkuun nappasin täältä; Valion sivuilta, vaihdoin vain tavalliset jauhot gluteenittomiin, sekä tavallisen voin laktoosittomaan.  Ja tosiaan, kannattaa hieman katsella sitä paistoaikaa, mutakakunhan kun kuuluisi suorastaan valua lautaselle. Seuraavalla kerralla paistan sitä varmaan vain n. 10- minsaa, josko sitten olisi sellainen kuten mutakakun kuuluukin olla. 












Slurpsis!

Näillä tänään. Mukavaa tiistaita kaikille.



 tiina

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Söpöstelyä!

Sain jo jokunen vuosi sitten sisareltani nämä vaaleanpunaiset pellavaverhot, mutta jotenkin ne vain eivät ole meiltä paikkaansa löytäneet. Noita tyynyjä pidin kyllä esillä jo viime keväänä, (keväisen pastellivimman aikaan) vaan ne verhot vain yksinkertaisesti tuntuivat liian söpöstely -meiningiltä. Kaappeja kaivellessani nuo verhot osuivat tänään silmiini, siltä istumalta päätän niitä nyt viimeinkin kokeilla tänne makkariin, sillä kevättä kohtihan sitä mennään. Juu-u, paukkukoon ulkona -30 -asteen pakkanen, minä teen kevättä sisälle kun niin päätän. Ja höpsistä! Mutta suoraan sanottuna tämä ei ole enää kivaa,  pidän talvesta joo.... Mutta tämä viikko tolkulla jatkuva kylmyys on ihan eri juttu se. 
I don't like it, I don't like it at all!









Ja totta, oli miten oli.... pastelliroosa vain tekee kevään tunnun. 
Tai ainakin minulle se tekee sen fiiliksen. 









Saa nähdä miten kauan jaksan olla tällä "Roosa - söpöstely - suloisuus" -linjalla, vai vaihtuvatko vaaleanpunaiset verhot jo huomenna takaisin valkoisiksi. Noh.... sittenpä voin jo sanoa sisarelleni: Kokeiltu on, mut ehkä ei ole sittenkään se minun (kaan) juttuni. Ja hei, sopiihan ne nyt ainakin noihin minun v.punaisiin Reiskoihini. :))











Tälläistä liibalaabaa tänään... 



See you,



tiina

maanantai 18. tammikuuta 2016

Winter wonderland

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Pakkanen pitää "otteessaan", aamulla mittari näytti -31, eli aika lailla samoilla lukemilla mennään. Viikonloppuna kävin pikaisesti ulkoiluttamassa itseäni linnan laitamilla, sää oli tuolloinkin todella kylmä. Mutta kyllä noista kuvista tuli aika mageita. Jotenkin tämä todella kylmä sää (sekä lumi) tekevät maisemista suorastaan satumaisia.




*  *  *  *  *



































"For one minute,
walk outside,
stand there
in silence,
look up at the sky
and contemplate
how amazing life is."


*  *  *  *  *







Ei lisättävää.



tiina

torstai 14. tammikuuta 2016

Pakkaspäivän pulinoita


Mukavaa torstai-iltaa kaikille. Pakkanen paukkuu nurkissa, polttopuita on uunin lämmitykseen saanut kantaa ihan sanoisinkos urakalla. Ja villasukat ovat päässeet vakiovarustuksiin, muuten huutavat varpaat hoosiannaa, niin kyllä huutavat nämä sormetkin. Pidän talvesta, mutta nämä pakkaset ja Reynaud'n tauti ovat se todella huono yhdistelmä. Niin... siinä siis yksi minun elämäni "iloista." No sellaista se vain on. Mutta eteenpäin mennään, sanoi mummo lumessa. Ja sitähän kyllä nyt riittää! Meille (kuten varmasti muillekkin) tuli talvi yhdessä vuorokaudessa, tai lumethan ne  tulivat tuossa ajassa. Yhden yön aikana pihalle oli tulla tupsahtanut abouttiarallaa 50cm lunta, siinäpä sitä olikin lumikolalla (ja minulla) hommia aamulla, siis ennen kuin löysin autoni kinoksien alta. 





No mutta se niistä höpinöistä. Pikaisella vierailulla ruokakaupassa nappasin mukaani kimpun vaaleanpunaisia ruusuja. Tulppaanejahan olin vailla, niitä kuitenkaan en nyt tällä reissulla saanut. Mutta ei se mitään, oikein somia ovat nuo ruusutkin, ja väri noissa on kyllä aivan nappi. Sitä kevättähän ne vaan minulle lupaavat, kylmästä säästä huolimatta. 











Valkoiset tulppaanit ovat kestäneet yllättävän kauan aikaa. Koska en oikein ole ruukkukukka -persoona, tykkään pitää leikkokukkia kotona aina kun vain noita lemppareita on saatavilla. Niin... siis valkoisena ja vaaleanpunaisena, ne muut värit kun eivät oikein ole minun juttuni. Tai keltaisista tykkään myös, etenkin pääsiäisen aikoihin. Mutta muuten aina vain pliisuillaan siinäkin osastolla. Minkäs sille vaan voi, minä kun olen tällainen värirajoitteinen siinäkin suhteessa.











Tänään ruusuja, ehkä sitten seuraavan kerran saan taas jo tulppaaneja. 











Näillä mennään nyt täällä toisessa, meidän "viikkokodissamme." Tämähän on nyt oikeastaan sellainen "matalalentomalli", siis kummasti vain kaikki (Ja aina ne tarvittavat!!!) tavarat ja huonekalut ovat kulkeutuneet sinne toiseen kotiin. Niin... sinnehhän ne vain kulkeutuvat, se kun vain alkaa enemmän ja enemmän muotoutua siksi "oikeaksi kodiksi." 











Näillä tänään.
Toivottelen oikein ihanaista (pakkasesta huolimatta) viikonloppua kaikille.
Pitäkää toisistanne huolta.



tiina

tiistai 12. tammikuuta 2016

Melkein peruuntuneet kaffet...

Postiluukkuun on juuri kolahtanut yksi lemppari -sisustuslehtesi. Keität itsellesi päiväkahvit, ajatuksena istahtaa hetkeksi sohvalle ja selailla sitä juuri tullutta lehteä. Avaat kaapin oven, muistelet keksilaatikon olevan siellä jossakin kaapin perukoilla. Haa... siellähän se! 
Avaat laatikon ja whaat?!!! 
Tyhjää täynnä! Siis oikeasti.... kuka onkaan uskaltanut syödä ne lempparikeksisi, ja ihan jokaisen. Kuin kiusaksi ja loppusilaukseksi tyhjä laatikko on jätetty sinne missä sen kuuluukin olla,
mutta vain tyhjänä. (Seuraavana on vuorossa liuta julkaisukelvottomia sanoja. Ne jotka omaavat minkäänlaista mielikuvitusta voinevat arvailla mitä mahtoikaan tulla.)
Onneksi kukaan ei ollut kuulemassa. Hupsista! :))




Kaivelet vielä kaikki kaapit ja laatikot. Juu.... ne kaikki joululta jääneet suklaat sekä pikkuleivät ovat tosiaankin siellä toisessa kodissa. Täällä ei oikeasti ole yhtään mitään herkkuja.
Sniif!
Tiedätkö tämän tunteen? Tai ehkä meillä vain tuppaa käymään näin. (?)


Mutta no hätä.... 
Ei luovuteta vielä, kyllä ne päiväkaffet saadaan jonkun herkun kanssa juotua. Silmiini sattui hedelmäkorissa loikoileva omppu. Se nopsasti halki & siemenkota pois. Omput mikronkestävään astiaan, päälle sekoitettu  "mömmö" joka sisältää lorauksen juoksevaa margariinia, sokeria, kaurahiutaleita, siirappia sekä ripauksen kanelia. Pari minsaa mikrossa ja loppusilauksen annoin uunissa grillivastuksen alla. Tämä ei ole tarpeellista, itse vain tykkään kun kuorrute saa uunissa sen kivan värin. Ei sillä mitään väliä kyllä ole, koko komeus kun jää iiison jätskipallukan alle. 




♥  ♥  ♥  






Ja niin.... Suosittelen ehdottomasti. Mikro-ompuiksi ovat niin hyviä.




No joo.... tälläistä hömppää tänään.
Älkää ottako niin vakavasti.... :))
Toivottavasti kuitenkin sain edes hetkiseksi hymyn huulillesi. 



Mukavaa tiistaita kaikille.


tiina

maanantai 11. tammikuuta 2016

Vetimet vaihtoon

Sain tässä jokin aika sitten päähäni ajatuksen keittiön vetimien vaihdosta. Jostakin syystä en vain oikein enää pitänyt niistä pitkistä vetimistä, ehkä siihen on syynä tämä itsekkin havaittu romanttisemman tyylin viehtymys. Tai en osaa sanoa onko syynä nyt sekään, sillä en kuitenkaan tunnusta kaipaavani mitään romanttisia röyhelöitä, (Vai olisiko kuitenkin vannomatta paras?!!! :)) ) en myöskään mitään riemunkirjavia kukkakuoseja. Ehkä se on tämän vanhan talon tunnelma, se oma ajatus tänne ns. kuuluvista jutuista. Sillä tottahan se on, tähän taloon kun nyt vain jotenkin natsaa niin paremmin se romanttisempi linja. En oikein näe tätä modernina/minimalistisena talona, 
tai ehkä syynä on se ettei ne ole niitä omilta tuntuvia juttuja.  (?)












No mutta anyway... Näitä vetimiä huomasin katselevani aina vain uudelleen. Ovat toisaalta romanttiset tuon muotoilun suhteen, toisaalta jollakin tapaa särmikkäät rosterisen pinnan vuoksi. Oli niin tai näin, minusta nämä nyt vain ovat aika jees. Tilasin noita vetimiä kahta erilaista mallia, niistä toisista saatte kuvaa sitten myöhemmin, kunhan ne kaikki ovat paikoillaan. 











Ja ihan selkeästi mennään kevääseen, (paukkukoon tuo pakkanen kuinka kovaa tahansa) ekat tulppaanit on jo kotiin kannettu. On ne vaan aina yhtä kauniita, sekä tekevät sen kevät
-fiiliksen, tai ainakin minulle tekevät sen. Sen verran paukkupakkasille (sekä tälle vanhalle talo -"rouvalle" piti antaa periksi, että komerosta piti kaivella villamatto lattialle varpaita lämmittämään. Periaatteessa en tälle retro -lattialle mattoja halua, nyt oli vain aivan pakko myöntyä. Sen verran vilpoisasti pyörivät villasukatkin jaloissa.
Niin... se on niitä vanhan talon iloja!!!
Mut hei... täähän on vaan se asennekysymys, heh! 











Mukavaa alkanutta viikkoa.




tiina

torstai 7. tammikuuta 2016

Seesteisen tammikuun etsintää

Ensimmäiseksi nöyrät anteeksipyynnöt, bloggaaja on taas ollut teillä tietämättömillä. Tai ei nyt oikeastaan ihan noinkaan.... Olen kyllä ollut juuri siellä missä on pitänytkin, tämä bloggaus on vain jäänyt hieman hunningolle, johtuen näistä muista "puuhista." 
No mutta, se siitä....  Ja taas jatketaan. 



♥ ♥ ♥


Tammikuu on perinteisesti ollut minulle se tosi tavis, suorastaan tylsä ns. "hengenveto" -kuukausi. Tällä tarkoitan tätä; jouluna on esillä enemmän kaiken maailman "rimpunramppua." (ja muutakin koristetta) On tekemistä sitä sun tätä, on juoksemista paikasta toiseen. Sitten joulun jälkeen iskee jonkinmoinen tavaraähky. Ne jouluiset jututhan tietenkin laitetaan takaisin kaappeihin piiloon, mutta jotenkin myös sielu kaipaa takaisin siihen normaaliin (itselle tärkeään) värittömyyteen ja pelkistetympään tilaan.  Kaiken häsläämisen jälkeen minä vain kaipaan ympärilleni vähempiroinaisia pöytiä, paluuta siihen normaaliin ja riisutumman tuntuiseen kotiin. No totta puhuakseni.... ei meillä kyllä viime vuosina ole enää edes jouluna väreillä revitelty, on menty siinäkin suhteessa aika neutraaliin linjaan. 
Mutta silti, juuri tällä hetkellä tunne vähemmästä on enemmän!
Miten teillä? 
Olenko tässäkin asiassa se outolintu? 
Vai tuleeko muillekin "helpommin hengitettävän ilman tarve" vähemmän tavaran muodossa?











Näidenkin kuvien ottamisen jälkeen ovat jo loputkin hyasintit kuolla kupsahteneet. Viimeisetkin joulukoristeet, pallot sekä joulutuikut on pakattu taas laatikoihin odottamaan seuraavaa joulua. 
Paperiset tähdet jätin vielä ikkunoihin, päätän niiden jälleen olevan pimeänkarkoitusvaloja,
 ei jouluvaloja. Ja mielestäni ne ovat aika somat koristeet näin päivänvalossakin.










Nämä kuvat ovat yläkerran aulatilasta. Luonnollisesti paperinen joulukoriste on sujahtanut jo säilytyslaatikkoon, samoin valkoiset taittelemani paperitähdet. 












Vielä yhden havun olen (toistaiseksi) saanut pysymään hengissä. 
Saa nähdä kuinka kauan.... 
Kuvassa näkyvä ruukkuhan on jo vuosien takainen diy. Liimasin vanhan rikki menneen ruukun kasaan, kittasin sekä maalasin valkoisella maalilla. 
Lopuksi liimailin sivulle tuon Tinen servetin koristeeksi. 










Näitä höpinöitä tänään. Kaikesta huolimatta minä jo niin odotan kevättä
(vaikka tuo pakkanen paukkuu nytkin -27:ssä asteessa :) )
ja suloisen lempeitä pastellivärejä.
Tai sitten en..... 




Mukavaa loppuviikkoa kaikille.




tiina









perjantai 1. tammikuuta 2016

Aika laittaa pakettiin

Pienoinen vilkaisu juuri päättyneeseen 2015 -vuoteen, paljon ehti tapahtua tässäkin vuodessa. Sekä vuoteen mahtui niin paljon, oli itkua ja oli naurua, mutta sellaistahan se elämä varmaan meillä kaikilla on. Ja niinhän sen pitääkin olla.



* Tammikuu: 

Tammikuussa tehtiin keittiössä remppaa, päivitettiin ostamani talon keittiötä hieman enemmän minun näköisekseni.


* Helmikuu:

Helmikuu toi yllättäen eteen tämän helmen; pienen suloisen mansardikattoisen "ladyn." Kauniin Villa Helmen, (itse olen talon Helmeksi ristinyt) niin suloisen pikkuruisen vinksinvonksin -talon. Ensi kurkkaus toi tullessaan tunteen; tämän talon tahdon kodikseni. Elämä kuljetti muutenkin eteenpäin, tuli aika tehdä tiettyjä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. 


* Maaliskuu:

Maaliskuussa tehtiin jo hieman pääsiäisjuttuja, kuten munankuoriin laitettuja tuikkuja.


* Huhtikuu:

Leivottiin pääsiäisen jälkkäriksi raikasta sitruunatorttua. 









Toukokuu:

Toukokuussa sitten jo nautittiin ihanasta keväästä Villa Helmen suuren omenapuun alla. Talosta tuli kuin tulikin se toinen koti. Samalla kypsyi päätös toisen kodin myyntiin laittamisesta, sekä myöhemmin muutosta. Sitten kun vanhemman neidin peruskoulun opiskelut ovat päättyneet.



Kesäkuussa:

Vanhempi rakas pääsi ripille, juhlat vietimme luontevasti Villa Helmessä.



Heinäkuu:

Heinäkuussa paljuilimme "talvikodin" pihalla ruusujen tuoksussa. Ostamani talon takapihalla olevat suloisen vaaleanpunaiset ruusut kukkivat ylenmäärin, niiden tuoksu oli aivan huumaava. 



Elokuu:

Elokuussa Helmen marjapuskat notkuivat marjoista, siispä meillä leivottiin suhteellisen ahkerasti. Kuvassa näkyvästä juusto-punaviinimarjakakusta muodostui yksi lemppareistamme.








Syyskuu:

Syyskuussa alkoi Helmessä lattianvaihto -operaatio, kuvan retrokuosinen vinyylilankku hurmasi aivan täydellisesti. Sitä laitoimme keittiöön, ruokailutilaan sekä eteiseen.



Lokakuu:


Lokakuussa vierailtiin myös Indiedays:n blogigaalassa, siellä kävin ystäväni Katjan kanssa. 



Marraskuu:


Pienoinen joulustelu sai jo vallan. Ne ensimmäiset joulukoristeet piti kaivella kaapeista, muutamia pallojakin taisi kaupasta mukaan lähteä. Myös lasipurkeissa olevat pikkuruiset kuuset valtasivat molemmat kodit.




Joulukuu:


Joulukuun alkupuolen jälkeen homma sitten jo "repesi" totaalisesti käsistä. 
Kun on joulustelija on joulustelija, minkäs sitä luonnolleen voi. Joulukuussa myös Helmen lattianvaihto -operaatio saatiin päätökseen. Uusi vaalea lattia sopii niin paljon paremmin talon henkeen, sekä "natsaa" paljon paremmin tuohon "marokko" -kuosiseen lattiaan.







Näillä mentiin vuosi 2015. Toki mukaan mahtui niin paljon muutakin, tässä siitä vain pieni sipaisu.
Kiitos kun olette kulkeneet taas tämän menneen vuoden kanssani. 
Ja mitä taas tuo tullessaan juuri alkanut vuosi 2016? 
Sitähän me emme vielä tiedä, se jää nähtäväksi.



Minä toivon niin kliseisesti rauhaa ja rakkautta,
ihan meille kaikille.







Sekä oikein ihanaista alkanutta vuotta 2016 teille jokaiselle,



tiina