torstai 6. lokakuuta 2016

Otti ja lähti!

Niinhän siinä sitten kävi, "se" nimittäin nyt otti ja lähti.... Tuo vanhempi tytär meinaan. Ja kyllä tätä asiaa on väännetty ja käännetty, enkä tosiaankaan ensin tuohon ideaan ollut kovin ihastunut!!! Ensin oli neidillä niin varmat suunnitelmat ja muuttoaikeet, kuitenkin tänne "vieraaseen" paikkaan muutto teki hänet niin kovin epävarmaksi. Uusi paikkakunta, (Vaikka täällä jo osittain asuimmenkin, mutta silti. Tuli uusi koulu, lisäksi kaikki ne entiset kaverit menivät kukin tahoilleen. Silloin hänelle ilmeisesti tuli kuitenkin halu pysyä vielä äidin turvassa, vaan ei enää. Kun asiat (Onneksi!) "lompsahtivat kohdilleen alkoi neidin mieli taas muuttua toiseen suuntaan. Koulu kävi tutuksi, ja mikä tärkeintä; tuli niitä uusia ystäviä. Silloin selkeästi tytär sai taas sen varmuuden takaisin, ja puheissa rupesi vähän väliä kuulumaan halu itsenäistymiseen. "Kyllä minä pärjään äiti, lähdithän itsekkin kotoa 16-vuotiaana. Ja tässähän te olette ihan lähellä, (Jos ei onnistukkaan...Tai muuten tuntuu siltä.) minähän voin aina tulla takaisin kotiin."




Ja mikäs siinä. Tottahan tuo on, ja ihan joka sana. Kun joskus niistä on vain päästettävä irti, sillä eihän ne meidän ole, lainassa vain. Ja vielä kuin sattumien summana näin lehdessä ilmon vapaasta yksiöstä, silloin oli asia sillä selvä. Ja on muuten kumma juttu... Näillä hoodeilla oleva 35-neliöinen yksiö on edullisempi kuin vastaava opiskelija-asuntola -yhdistyksen kämppä, tämä oli kyllä suuri yllätys. Joten eipä siinä kauaa tarvinnut miettiä kumman ottaa.



Joten, tervetuloa tyttäreni pikkuiseen kotiin.








Uutta tänne on hankittu ainoastaan tuo sohva. (Siitä iso kiitos vanhemmilleni, sillä he rakkaat ystävällisesti osallistuivat neidin "omakoti -hankintaan." Kiitos. ♥) Myös pari valaisinta ostettiin, sekä samoin Ikeasta hieman muutakin tarvittavaa (keittiö) "sälää." Kaiken muun neiti nappasi täältä omasta huoneestaan, ja valitettavasti joutui muuten tyytymään äidiltä saamiin roina -avustuksiin. No toisaalta.... Neidillä on itsellään sama maku tässä väripaletissaan, siten kaikki ehdottomani jutut saivat myös hänen siunauksensa. Eli ei täällä ole äiti pakkosisustanut, kyllä neiti itse antoi hyväksyntänsä. Totta kai. 












Keittiön pöytä kaipaisi (minun mielestäni) maalia pintaansa, tytär taas sanoo tuon kolhuisuuden olevan juuri se hieno juttu. No ehkä se sitten saa olla noin, kun kerran asukas itse on tuota mieltä. Tuoleja pitää hankkia vielä yksi lisää, senkin pitää kuulemma mielellään olla eriparinen. Ai juu, Lack -pöytä on tietty myös Ikeasta, sohvan vierellä olevan sivutason jättivät edelliset asukkaan tänne Helmeen.










Keittiöön ei kummoista pöytää taida mahtua, tai keittokomerohan tuo on. Ehkä jonkinlainen aputaso on hankittava, laskutilaakaan kun ei luonnollisesti juurikaan ole. Kaapistot on uusittu, ne ovat korkeakiiltoiset valkoiset, mutta niistä (huomasin vasta äsken) ei näköjään nyt ollutkaan kuvaa. 
Mitä lie kuvailija ajatellut?! :)) Marimekon Kivet -kappa on ystävällisesti "anastettu" rakkaalta sisareltani, näin myös täti joutui valitettavasti osallistumaan näihin talkoisiin. Minulla kun ei itselläni noita varhokappoja ole ainuttakaan, ne kun eivät tämän Helmen tyyliin oikein natsaa. 
Kiitos avustuksesta armas sisareni. ♥










Makuualkoviin mahtuu juuri sopivasti 120cm leveä sänky, lisäksi työ/meikkauspöytä. Peilin edellinen asukas jätti tänne meille, siihen ajattelimme tehdä (mustat ja rouheat) leveät kehykset. Suuri unisieppari on neidin oma hankita, se vie pois rakkaalta lapseltani kaikki pahat unet.



"Dreamcatcher filter out all bad dreams 
and
only allow good thoughts."

*   *   *

 




Eikä näistä neidin talon viereltä nakyvistä maisemista ole oikeasti moitittavaa. 










Näillä tyttären koti -sisusteluilla tänään, 
huomenissa taas jotakin muuta.


Ihanaa ja aurinkoista päivää teille kaikille.

Palataan taas,


tiina

8 kommenttia:

  1. Wau! Kyllä tuolla kelpaa aloitella oman elämän taivalta!♥
    Ei ole omena kauas puusta pudonnut...☺
    Itse vielä 16-17 vuotiaana leikin nukeilla ja barbeilla, -olin ihan lapsi, ei käynyt mielessäkään kotoa pois muuttaminen.
    Näin ne ajat muuttuvat.
    Meillä pojat olivat 19 vuotiaita kun lähtivät, -toinen taivaan kotiin ja toinen omaan.
    Molemmat olisin pitänyt vaikka kuinka kauan jos se olisi ollut mahdollista!♥
    Terveisiä sinne ja kauniita syyspäiviä!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain Tuula. ❤️ Täällä maalla se on vähän pakkokin lähteä, ne opiskelupaikat kun meillä on lähikaupungeissa, tosin nyt kun muutettiin tänne kaupunkiin niin ei olisi ollut pakko. "E" nyt sitten itse haluaa itsenäistyä, kokeilla jo niitä omia siipiäään. Ja minun mielestäni on oikein hyvä näin, minä kun en niitä "peräkämmarin poikia/tai tyttöjä" toivoisikaan. Toivon lapsistani tulevan itsenäisiä, vahvoja ja onnellisia aikuisia, niin että pystyvät huolehtimaan itsestään. Ja kuten sanoinkin, kotiin on AINA ne ovet avoinna, tietenkin. Mutta kuten myös sanottu, näin Maaritin sanoin;
      "Lainaa vain, lainaa vain. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vaan." ❤️
      Aurinkoa päivääsi ihanainen. 😊😘❤️

      Poista
    2. Hih, minä olisin varmaan tehnyt T + M:sta peräkammarin poikia...☺
      Se on turvallista muuttaa omilleen ja itsenäistyä kun äiti/isä-tuki on lähellä, -onneksi meilläkin Mika silloin aikoinaan muutti suht lähelle.♥
      Ihanaa viikonloppua, -herra H on taas siellä suunnalla, mutta kysessä ihan työkeikka niin en voinut lähteä mukaan... Toivottavasti jossakin vaiheessa!!

      Poista
  2. Aivan ihana koti ja upeissa maisemissa! Onnea tyttärelle uuteen kotiin <3 Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tepa. ♥ No tästä se neidin elämän opettelu nyt alkoi... :D ♥

      Poista
  3. Meillä sama tilanne kun esikoinen muutti viime viikonloppuna tyttöystävänsä kanssa omaan kotiin. Haikealta tuntuu, vaikka kolme jäi vielä kotiin.

    VastaaPoista
  4. Voi jessus,kun kaunis koti!-sanna-

    VastaaPoista
  5. Niin nätti koti 😊. Meiltä muutti 2 vanhinta pari kuukautta sitten omiin koteihinsa. Vanhin 400km päähän. Toinen 40km päähän. 😊

    VastaaPoista

Mukavaa kun kävit blogissani. ♥
Kiitän kauniisti kommenteistanne,
muistathan kuitenkin nettiketin-
olethan valmis seisomaan sanojesi takana
myös omalla nimelläsi. :)