keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Muuttoa ja keväistä pihaa

Moikkelis moi vaan täältä. Hieman meinaa taas tämä aika loppua kesken, sillä se olisi sitten taas muutto vuorossa. Voihan ja huoh! Eli se väliaikainen rivarikoti olisi nyt luovutettava pois, pakattava kimpsut ja kampsut ja vaihdettava nyt sitten kokonaan paikkakuntaa. No toisaalta.... onhan tässä ollut tälläinen aika luonteva siirtymä -aika, on saanut rauhassa makustella tätä juttua. Ja niin... pitkästä aikaa on tunne kodista, siitä THE kodista. Eihän sitä tiedä, että mitä se tulevaisuus tuo tullessaan?!!! (Onneksi näin.) Mutta... Mitään ei saa, jos ei ole uskallusta yrittää. Vai mitä? Välillä tulee ns. "turpiin niin että tukka meinaa lähteä", sitten onneksi tämä elämä näyttää myöskin niitä valoisia puolia. Ja hei... En todellakaan luule elämän (Enkä ole ikinä luullutkaan.) olevan mitään ruusuilla tanssimista, enkä luule sitä vastakaan. Mutta silti, kaikkien elämässäni tapahtuneiden muutosten jälkeen toivon elämääni myös onnea ja rakkautta. Eiköhän se ole minullekin jo ihan luvallista. Höh! No olipa typerästi ajateltu, aivan kuin minun pitäisi pyytää lupaa olla onnellinen. Hmmph... No oli niin tai näin, päätän aloittaa elämässäni juuri nyt sen uuden lehden, kääntää sivua ja mennä eteenpäin. Oikeasti. 
Sillä elämä on tässä ja nyt, huomisestahan meistä ei kukaan tiedä. Onneksi.




No mutta... Nyt siirrytään noista vakavista mietteistä hieman kevyempiin aiheisiin, laskeudutaan tuohon meidän puutarhaan. Tai no... Meillähän ei kyllä ole oikeasti mitään puutarhaa, tämä meidän kotimme piha kun on oikeasti todella pieni. Tämän talon (Kuten kaikkien tässä rannalla.) tonttihan on jaettu joskus aikoinaan tuosta Tynkkylänjoen kartanosta. Kartanon palvelusväelle on lohkottu pienen pieniä n. 500-neliön tontteja, niille tonteille he ovat sitten pienet töllinsä rakentaneet. Ja tässä meidänkin tontilla talo vie siitä suuren osan, vaikka tämä talokaan ei kyllä suuren suuri ole. Takapihalla (Tai etupihalle oikeastaan. Se oikea takapihahan on se ensimmäinen kohtaaminen taloon.) on sellainen rivarin takapihan kokoinen pihaläntti, ei juurikaan suurempi.










Talon pihalla on kaunis vanha omenapuu. Ja tuon puun ovat edelliset asukaat onneksi päättäneet jättää paikoilleen, vaikka se onkin aivan liian muhkea pihaan nähden. No mekin olemme luonnollisesti sen päättäneet säästää. Jotenkin pitäisi vaan saada se (Jossakin vaiheessa.) tuleva kuistin laajennus/lasitus tehtyä ilman puun suurta haavoittamista. Saa nähdä miten siinä sitten käy, puuta en kuitenkaan halua poistaa. Se vain kuuluu tämän talon pihaan. 










Sivuterassilla on iso laatikko, siinä oli entisillä asukkailla tuijia kasvamassa. Ja kovin huonolla menestyksellä, olivat nääs kuivaneet aivan pystyyn. Minä sitten viime keväänä ne jo ehdin kertaalleen uusia, tulos tosin oli aivan sama. Tuijat heittivät sujuvasti henkensä, eivät vaan kestä tuota paahteista paikkaa. Äskettain otettiin sitten ne viimeisetkin kuivaneet pois, päätin laittaa siihen kesäkukkia tilalle. Ja valkoista ja v.punaista, sillähän sitä vaan täällä mennään. En vain oikein osaa laittaa muuta, ne värit/kirkkaan väriset kukatkaan kun eivät ole se oma juttu. Laatikkoon päätyi valkoista pelargoniaa, lumikelloa ja v.punaista kerrottua petuniaa. Mummokukkia - Se  vaan on se minua miellyttävä kombo.











Sama juttu tässäkin, pelargoniat vain ovat roosat.









Ja tässäpä sitä pientä pihaa. Eipä tänne juuri muuta mahdu kuin omenapuu, pari marjapensasta ja palju. Tuon kukkapenkin teimme tässä hiljattain, jotain vanhaa mummolasta tuttua kun piti tännekkin saada. Ja sehän tarkoitaa näitä: pionit, särkyneet sydämet, pieni runkoon vartettu syreeni, ruusuja ja kuunliljoja. Siinäpä se, muuta en tänne halunnut, eikä olisi kyllä mahtunutkaan.







 Paljun ympärille tein talven aikana rikkoutuneista ruukuista ja kivistä ympäryksen, natsaa mielestäni aika kivasti talon vanhaan henkeen.














Taloon syttyi rakkaus ensi näkemältä, siinä kyllä unohtui haave suuresta pihasta ja isommasta talosta. Sillä toisessa vaakakupissa oli tämä kaunis vanha "Lady; Villa Helmi", (Kuten tätä aina kutsun.) sekä tuo kaunis terassilta näkyvä järvinäköala. Kiven heiton päässä (Tien ylityksen päässä.) kun on vielä meidän oma ranta, tai siis ei todellakaan ole kokonaan meidän, mutta se ranta ei ole yleinen uimaranta, se kuuluu meille tämän lahden asukkaille. Joten siinä kupissa kyllä jäivät muut haaveet toiseksi. "Se jokin" näissä vanhoissa taloissa vaan on, näillä on ilmiselvästi sielu. Tai on ainakin minun mielestäni. Ja kyllä ne minun persiljat, tillit, ruohosipulit sun muut kasvavat kyllä noissa parissa lavassakin.








Näillä aurinkoisilla fiiliksillä tänään. Nautitaan nyt niistä niin kauan kuin kestävät, se kun taisi luvata taas jo viilenevää. Mutta nyt pitää käydä siivoilemaan paikkoja, täällä kodissa vallitsee nimittäin aivan kamala kaaos, muuttoboxeja ja säkkejä on koti täynnä. Puuhaa siis riittää vielä paljon!!! 



Palataan taas,



tiina






19 kommenttia:

  1. En ihmettele yhtään ihastustasi Villa Helmeen, on se niin kaunis ja ihanalla paikalla! Katsoin, että joko teillä syreenitkin kukkivat? Täällä ei vielä, mutta tuomet lopettelevat kukkimista ja omenapuut ovat täydessä kukassa, kauneutta ja tuoksuja riittää! Jaksamista muuttopuuhiin! Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä oli kyllä silkaa rakkautta heti kun oven kynnykselle tulin. :)) Juu... meillä syreenit jo kukkii. Kiitos tsempeistä Tepa, se olisi nyt sitten tämä rutistus vielä tehtävä. :D

      Poista
  2. Oih, romanttisen kaunista! Puutarhan koolla ei ole merkitystä, vaan mitä sinne laittaa ja istuttaa. Go, Tiina, go!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh Anu.... Täällä se romantiikka vaan kukkii. No joo... ja höpön höpön. :)) Vielä jaksaa jaksaa rutistaa tämän, sitten ehkä voi vähän huokaista. Paitsi ettei voi, talon maalaus alkaa ihan kohta.

      Poista
  3. sepä vasta onkin taito elää tässä hetkessä ja siksi sitäkin palkitsevampaa <3 Onnea uuteen kotiin ja onnen hetki elämääsi <3 Kaunis, henkevä koti teillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sitä vaan pitää opetella.... Kiitos mukavista sanoistasi. Eteenpäin mennään. ♥ :)

      Poista
  4. Kaunis vanha talo ja ihastuttava kotoisa piha. Onnellista ja aurinkoista kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja samoin myöskin sinulle. :)

      Poista
  5. Onpa kaunis talo ja puutarha! Ihana on myös sommitelma kiviä ja kukkia paljun ympärillä. Tsemppiä vielä muuton kanssa ja onnea uuteen "the" kotiin :) t.Niinu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Niinu. ♥ Ihanaa kesää myöskin sinulle. :)

      Poista
  6. Kyllä tuo miljöö on niin ihana ♥ -ja mansardikattoisissa taloissa vaan on "sitä jotakin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks darling. ♥ On niissä, tämän Ladyn tunnelma on kyllä jotenkin niin vertaansa vailla, ja kyllä... tämä on koti isolla KOOOOLLA. ;))

      Poista
  7. Ihanalta näyttää taas!
    Ja hei... ei onneaan pidä piilotella tai selitellä muille. Tsemppiä ja nauti. :)

    VastaaPoista
  8. Onnea uuteen ihanaan kotiinne! Kiva, että ehdit muuttokiireissäsi päivittää blogiakin:)

    terveisin
    Terja

    VastaaPoista
  9. Voi, kun näyttää ihanalta. Ja omenapuu täytyy ehdottomasti säästää! Oivaltava kivetys - tosi kiva.
    Onnea uuteen Kotiin!
    PS. Minäkin rakastan valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia. Okei, siniset helmihyasintit käyvät keväisin...

    VastaaPoista
  10. Talo on aivan hurmaava!ja mitä pinempi piha,sitä helpompi pitää homma hanskassa.Oma parintuhannen neliön tontti on ikuinen työmaa,vaikkakin rakas semmoinen.omat vanhat omenapuuni on suurimpia aarteitani,niiden kukkimisen kauneutta ei voita mikään!Ja talvella lehdettöminäkin ovat kauniita käkkyräisine muotoineen.Meillä myös vanha talo ja samanmoisia perennoja.Ihanaa kesää!
    -sanna-

    VastaaPoista

Mukavaa kun kävit blogissani. ♥
Kiitän kauniisti kommenteistanne,
muistathan kuitenkin nettiketin-
olethan valmis seisomaan sanojesi takana
myös omalla nimelläsi. :)