Orthex:n kuparinväriset uutuudet

 Orthex täyttää tänä vuonna 60-vuotta, ja tämän juhlavuoden uutuusväri saunatuotteissa on tämä kaunis kupari. Ja kylläpä se tekeekin perinteisiin saunakiuluihin, sankoihin ja vateihin aivan erilaisen tyylin. Jotenkin noista niin kotoisista tuotteista tulee niin mageen ja jopa moderninkin näköisiä. Kuparin sävy antaa niille totisesti ilmeikkyyttä aivan eri tavalla. Minä tykkään. 

(Sponsoroitu.)

Saunatuotteisiin tosiaan kuuluvat nuo kuvissakin näkyvät jutut; saunakiulu ja -kauha, sangot ja vadit. Kuparin lisäksi tuotteita on toki saatavilla niissä hieman perinteisimmissä väreissä; esim. valkoisena ja harmaana. Noita harmaita (ja niitä valkoisia) sankoja sun muita löytyykin meiltä monen monta, ja meistä varmaan kaikki olemme jollakin tapaa "kasvaneet" Orthex:n kanssa. Tai no.... ainakin minun lapsuudenkodissani oli jos jonkinmoista kippoa, kuppia ja sankoa. Eli se tuttu ja turvallinen brändi varmasti meille jokaiselle. 

Näistä kauniista uutuuksista tuo pesuvati jää aivan varmasti tuohon paljun vierustalle, siinä on sitten kiva huuhdella varpaat kun hipsutellaan saunasta tai tuosta rannalta takaisin paljuun. Kiulun, kauhan ja sangon vien tottakai saunaan. Sopivat niin vallan mainiosti meidän tummaksi petsattuun pikkuruiseen saunaamme. Ja mikä parasta, ovat todellakin tarpeellisia. Nuokin jutut kun olivat juuri sopivasti päivitystä vailla.... Sillä tunnustan, kun oli kaksi kotia niin toisessa oli saunakiuluna juurikin se aivan tavallinen harmaa muovisanko ja kauha. Vaan eipä ole enää.... Nyt otetaankin sitten löylyt tyylillä. 

Orthex:n tuotteisiin pääset tutustumaan täällä.

Mukavaa viikkoa kaikille. 

(Palaan taas blogini pariin kunhan saan tämän muuton tehtyä.)

Voikaa hyvin.

tiina

Muuttoa ja keväistä pihaa

Moikkelis moi vaan täältä. Hieman meinaa taas tämä aika loppua kesken, sillä se olisi sitten taas muutto vuorossa. Voihan ja huoh! Eli se väliaikainen rivarikoti olisi nyt luovutettava pois, pakattava kimpsut ja kampsut ja vaihdettava nyt sitten kokonaan paikkakuntaa. No toisaalta.... onhan tässä ollut tälläinen aika luonteva siirtymä -aika, on saanut rauhassa makustella tätä juttua. Ja niin... pitkästä aikaa on tunne kodista, siitä THE kodista. Eihän sitä tiedä, että mitä se tulevaisuus tuo tullessaan?!!! (Onneksi näin.) Mutta... Mitään ei saa, jos ei ole uskallusta yrittää. Vai mitä? Välillä tulee ns. "turpiin niin että tukka meinaa lähteä", sitten onneksi tämä elämä näyttää myöskin niitä valoisia puolia. Ja hei... En todellakaan luule elämän (Enkä ole ikinä luullutkaan.) olevan mitään ruusuilla tanssimista, enkä luule sitä vastakaan. Mutta silti, kaikkien elämässäni tapahtuneiden muutosten jälkeen toivon elämääni myös onnea ja rakkautta. Eiköhän se ole minullekin jo ihan luvallista. Höh! No olipa typerästi ajateltu, aivan kuin minun pitäisi pyytää lupaa olla onnellinen. Hmmph... No oli niin tai näin, päätän aloittaa elämässäni juuri nyt sen uuden lehden, kääntää sivua ja mennä eteenpäin. Oikeasti. 

Sillä elämä on tässä ja nyt, huomisestahan meistä ei kukaan tiedä. Onneksi.

No mutta... Nyt siirrytään noista vakavista mietteistä hieman kevyempiin aiheisiin, laskeudutaan tuohon meidän puutarhaan. Tai no... Meillähän ei kyllä ole oikeasti mitään puutarhaa, tämä meidän kotimme piha kun on oikeasti todella pieni. Tämän talon (Kuten kaikkien tässä rannalla.) tonttihan on jaettu joskus aikoinaan tuosta Tynkkylänjoen kartanosta. Kartanon palvelusväelle on lohkottu pienen pieniä n. 500-neliön tontteja, niille tonteille he ovat sitten pienet töllinsä rakentaneet. Ja tässä meidänkin tontilla talo vie siitä suuren osan, vaikka tämä talokaan ei kyllä suuren suuri ole. Takapihalla (Tai etupihalle oikeastaan. Se oikea takapihahan on se ensimmäinen kohtaaminen taloon.) on sellainen rivarin takapihan kokoinen pihaläntti, ei juurikaan suurempi.

Talon pihalla on kaunis vanha omenapuu. Ja tuon puun ovat edelliset asukaat onneksi päättäneet jättää paikoilleen, vaikka se onkin aivan liian muhkea pihaan nähden. No mekin olemme luonnollisesti sen päättäneet säästää. Jotenkin pitäisi vaan saada se (Jossakin vaiheessa.) tuleva kuistin laajennus/lasitus tehtyä ilman puun suurta haavoittamista. Saa nähdä miten siinä sitten käy, puuta en kuitenkaan halua poistaa. Se vain kuuluu tämän talon pihaan. 

Sivuterassilla on iso laatikko, siinä oli entisillä asukkailla tuijia kasvamassa. Ja kovin huonolla menestyksellä, olivat nääs kuivaneet aivan pystyyn. Minä sitten viime keväänä ne jo ehdin kertaalleen uusia, tulos tosin oli aivan sama. Tuijat heittivät sujuvasti henkensä, eivät vaan kestä tuota paahteista paikkaa. Äskettain otettiin sitten ne viimeisetkin kuivaneet pois, päätin laittaa siihen kesäkukkia tilalle. Ja valkoista ja v.punaista, sillähän sitä vaan täällä mennään. En vain oikein osaa laittaa muuta, ne värit/kirkkaan väriset kukatkaan kun eivät ole se oma juttu. Laatikkoon päätyi valkoista pelargoniaa, lumikelloa ja v.punaista kerrottua petuniaa. Mummokukkia - Se  vaan on se minua miellyttävä kombo.

Sama juttu tässäkin, pelargoniat vain ovat roosat.

Ja tässäpä sitä pientä pihaa. Eipä tänne juuri muuta mahdu kuin omenapuu, pari marjapensasta ja palju. Tuon kukkapenkin teimme tässä hiljattain, jotain vanhaa mummolasta tuttua kun piti tännekkin saada. Ja sehän tarkoitaa näitä: pionit, särkyneet sydämet, pieni runkoon vartettu syreeni, ruusuja ja kuunliljoja. Siinäpä se, muuta en tänne halunnut, eikä olisi kyllä mahtunutkaan.

 Paljun ympärille tein talven aikana rikkoutuneista ruukuista ja kivistä ympäryksen, natsaa mielestäni aika kivasti talon vanhaan henkeen.

Taloon syttyi rakkaus ensi näkemältä, siinä kyllä unohtui haave suuresta pihasta ja isommasta talosta. Sillä toisessa vaakakupissa oli tämä kaunis vanha "Lady; Villa Helmi", (Kuten tätä aina kutsun.) sekä tuo kaunis terassilta näkyvä järvinäköala. Kiven heiton päässä (Tien ylityksen päässä.) kun on vielä meidän oma ranta, tai siis ei todellakaan ole kokonaan meidän, mutta se ranta ei ole yleinen uimaranta, se kuuluu meille tämän lahden asukkaille. Joten siinä kupissa kyllä jäivät muut haaveet toiseksi. "Se jokin" näissä vanhoissa taloissa vaan on, näillä on ilmiselvästi sielu. Tai on ainakin minun mielestäni. Ja kyllä ne minun persiljat, tillit, ruohosipulit sun muut kasvavat kyllä noissa parissa lavassakin.

Näillä aurinkoisilla fiiliksillä tänään. Nautitaan nyt niistä niin kauan kuin kestävät, se kun taisi luvata taas jo viilenevää. Mutta nyt pitää käydä siivoilemaan paikkoja, täällä kodissa vallitsee nimittäin aivan kamala kaaos, muuttoboxeja ja säkkejä on koti täynnä. Puuhaa siis riittää vielä paljon!!! 

Palataan taas,

tiina

Mekkovoitaja on arvottu

Mekon voittaja on nyt arvottu. Hieman kesti tämä, sillä koneeni päätti juuri aamulla aloitella uuden päivityksen lataamista. Mutta... nyt siis asiaan. 

Random. Org:n ystävällisellä avustuksella onnetar suosi Saria:

Sarin kotona18. toukokuuta 2016 klo 12.52

Nro 2
Kokonaisuus on hieno! Paidan väri on ihana!
Mukana arvonnassa!

Onnea Sarille

Otatko yhteyttä s-postiini:

tiina-h-@luukku.com

& 

kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

tiina

Lättypäivä!

Tänään aamusta kylään tulla tupsahti eräs ystäväiseni, meillä kun on jo vuosia ollut tapana treffata vapaalla hetkellä kahvittelun merkeissä. Siitäpä sainkin sitten hyvän syyn lettujen paistoon, noita ihanuuksia kun ei ole tullut itse aikoihin tehtyä. Meillä kun viime vuosina se homma on suosiolla langetettu noille neitokaisille, he kun ovat (onneksi) suhteellisen innokkaita siihenkin.

Ja pakkohan sitä oli sitten teidänkin "kiusaksi" niistä muutama kuva napata, tai lähinnä ajatus olisi innostaa teitäkin lettujen tekoon. Kun ne on vaan niin hyviä! Eiliseltä kävelyreissulta nappasin mukaani myös muutamia tuomen oksia, ja kylläpä ne vaan tuovat aina sen kesän kotiin. Ihana tuoksu leijailee ympäri huonetta. Ainoa ikävä puoli näissä on ne ötökät, kirvojako lienevät.(?)

Ja niin... se olisi sitten toiseksi viimeinen kokonainen viikko tässä väliaika-kodissa, sitten kimpsut ja kampsut kasaan ja muutto "muilla maille." Vähän alkaa kyllä jo ankealta näyttää tämä rivarikoti, olen nimittäin laittanut kiertoon huonekalun jos toisenkin. Mutta hyvä näin. Ja kuten jo sanottu, nämä kaikki roinat kun eivät vaan millään mahdu sinnne toiseen kotiin. Vielä olisi pikkuinen sohvabrobleemi.... sovitut soffakaupat kun peruuntuivat, nyt olisi sitten ylimääräisenä 3-istuttava harmaa sohva. Hmm.... laittaisiko pihalle lököttelypaikan?! No joo, ei ehkä ihan ole nyt passeli paikka se, saattaisi tulla hieman ongelmia vesisateen yllättäessä. :)) Vaan eiköhän sillekin vielä uusi koti löydetä...

Näillä höpinöillä tänään. Ja nyt toivottelen jo oikein mukavaa loppuviikkoa, sillä en todennäköisesti koneelle paljoa viikonlopun aikana ennätä. On taas sen verran buukattu kaikenlaista menoa ja touhua. Joten... palataan sorvin ääreen taas maanantaina. 

Tapaamisiin...

tiina

Capri Collection -arvonta!

Aurinkoista päivää teille ihanaiset! No niin... kuten jo eilen vinkkasinkin, tänään aloitellaan ihanan kesäinen arvonta. Sain nimittäin Capri Collection:lta arvottavakseni teille tuon soman Happy Dress -maximekon. 

"Capri Collection on ruotsalainen
yritys, joka on perustettu vuonna 1993. Mallistot ovat erittäin
trendikkäitä ja niissä on erinomainen hinta/laatusuhde. Suomessa vaatteet
eivät ehkä kaikille ole vielä niin tuttuja, mutta jälleenmyyjäverkosto
kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä jälleenmyyjiä on viitisenkymmentä ympäri maata"

(Sponsoroitu/ mekon tarjoaa Capri Collection.)

Ja arvontaan voit osallistua näin:

Valitse alla olevista kuvista sinulle mieluisin asukokonaisuus

&

jätä siitä kommentti lyhyin  perusteluin  kommenttiboxiin. 

Arvonta-aika alkaa nyt, päättyen ma 23.5 klo. 9.

(Anonyymit, muistakaa jättää yhteystietonne, muuten en mitenkään teitä tavoita.)

(Kuvat: Capri Collection.)

Kuvassa olevat asut:

1. Sienna neule ja Hazel housut

2. Nelson farkut ja Emeline tunika

3. Heaven kimono, Beverly toppi, Warren housut ja Divya kaulakoru

4. Disa toppi, Nelson shortsit ja Inez rannekoru

Capri Collection:n Suomi -Fb-sivut löydät täältä,

ja

Instagram:sta (suomenkielisen) -tilin löydät hakusanalla capricollectionsuomi.

Onnea arvontaan! 

Arvonta on päättynyt!

tiina

Viikonlopun chillailuja!

Otsikko on nyt kyllä hieman valheellinen. Sillä me ei todellakaan juuri chillailtu, viikonloppu oli taas täynnä sellaista touhua ja tohinaa. Täällä toisessa kodissa kun oli (ja on) kaikenlaista tehtävää pihajuttua. Ja luontevasti nyt siirrytäänkin sitten tuonne toiselle terdelle. Kotimme takapuolella, (Tai no... tässä tapauksessahan tämä on etupihalla, koska pihaan tulo tapahtuu juuri tätä kautta.) on talon mittainen terassi. Viikonloppuna haimme viimeinkin talvisäilytyksessä olleet kalusteemme kotiin. (Kiitos vain ihanille "säilyttäjille. ♥) Ja terassin sisustuvimma puski heti päälle täälläkin. Tai eipä tätä nyt juuri muuten sisustella, torkkupeittoa ja tyynyä kehiin, ruukkuihin ja ikkunalaudalle hieman kukkia ja siinäpä se.

Vanhat istuintyynyt olivat jo menneet aivan litteiksi ja nuhjuisiksi. Jysk:n reissulla nappasin mukaani uudet, nämä raikkaan sinivalkoiset tyynyt. Sopivat niin hyvin näihin järvimaisemiin, vaikka en muuten mikään seilori -sisustelija olekkaan. Ruokokassi on vanha, sekin viime keväänä Ikeasta mukaan napattu. Toimii muuten oikein hyvin noiden kesäjuttujen säilytyksessä.

Tässäpä hieman laajempaa kulmaa. Kalusteet ovat samoin Jysk:n, nekin hankittu silloin vuosi sitten. Hyvin ovat kestäneet ensimmäisen kesän tuulet ja sateet. Oliivipuuhun taas pitkästä aikaa ihastuin. No saa nähdä... kestääkö se miten kauan hengissä. :))

Tyynyt sohvalla ovat Jysk:n, Kodin 1:n Anno -mallistoa sekä Amanda b:n. Torkkupeitto on Ikeasta. Kesälätsän löysin ihan meidän omasta Design Huvitelmasta. Ja Gant:n kankaiset kesäkengät olivat niin omannäköiset, joten pakkohan ne oli keväällä mukaan napata. Vaikka jalka olikin vielä siinä vaiheessa leikkauksen jäljiltä paketissa, eikä oikeastaan ollut hajuakaan käyvätkö ne vai eivät. Onneksi kuitenkin sopivat.

Kunhan kesä hieman etenee ja siirrytään tänne kotiin lopullisesti, niin sitten laittelen kesäkukkia. Nyt vielä tämä elämä on sellaista liitolentoa kahden kodin välillä, ei vain millään ehdi tehdä kaikkea. Ja toisaalta, eipä niitä kukkia vielä olla hoitamassa/katselemassakaan. Mutta, kyllä sekin aika vielä koittaa... Itse asiassa pari viikkoa vielä, sen jälkeen olisi taas yksi muuttorumba käsillä. 

Ouuu nouuuuu! :))

Ja tässäpä näkymää toiselle puolelle. Ja maisemissahan ei ole edelleenkään moitittavaa. Nyt vain toivomme niitä ihanan aurinkoisia  kesäpäiviä kasapäin. Aamiaiset ja päivän ruokailut kun luonnollisesti pidetään tässä, aina kun vain sää sen sallii.

Näillä tänään. Huomenissa tulee taas oikein kiva yllärijuttu.

Joten, pysykääpä kanavilla.

tiina

Pihakausi alkakoon!

Lähestyvä muutto tästä ns. viikkodista on saanut aikaan aikamoisen tavaroiden/huonekalujen lajittelun, nimittäin kaikki ylimääräiset kamat (ja vähän muutkin) ovat surutta saaneet lähtöpassit. Kun on ollut kaksi kotia tavaraakin on tietysti tarvittu tuplamäärät. Nyt sitten ne ylitse jäävät saavat uuden kodin. Hyvä kierrätyskanava on ollut oman alueen FB-kirppari, sitä kautta on moni juttu jo löytänytkin uuden kodin. Hyvä niin! 

Sillä sitten voi hyvällä omallatunnolla hankkia niitä asioita jotka ovat olleet hankintalistalla. Ja yhden pitäaikaisen haaveeni sain nyt toteutettua, kävimme nimittäin lauantaina ostamassa nuo jo jonkin aikaa haaveilussa olleet kansituolit. Tai oikeastaan näille ei ole aiemmin oikein ollut sitä paikkaa, eikä tosin sitä tilaakaan. Nyt sitten viimein on, tuo kodin sisääntulo -terassi on kuin tehty tuollaisia tuoleja varten. Ja itse asiassa talon entisillä asukkailla olikin tuossa ne Ikean rottinkiset aurinkotuolit.

Nämä omamme hankimme Maskusta. Kävimme katsomassa myös Askon mallistossa olevia, mutta heillä tuo valkoinen maalipinta ei ollut tasaisen valkoinen, maali kun niissä tuoleissa oli sellainen vanhan oloiseksi tehty. Ja niitä en sitten nyt halunnut, halusin tuolien olevan siistin näköiset, sellaisessa  "sileässä maalissa" olevat.

Myös tuolien pehmusteet on Maskusta. Ja niin, saimme oikein hyvää palvelua siellä, eli kiitos vain teille avuliaat "nuoret miehet." Torkkupeitto ja sini-valkoraidalliset tyynyt ovat Jysk:stä. Terassi on pesty juuri painepesurilla, meillä kun alkaa se talon & terassin maalaus ihan kohta. Eli tiedetään mitä tehdään kesäkuussa... Siinäpä sitä sitten "kotvanen" vierähtääkin. Ou nou! No mutta... kiva nähdä miten talon nykyinen vähän nuhjuinen ilme vaihtuu vaaleammaksi ja raikkaammaksi. Maaliahan me pähkäilimme monen monta kertaa, haimme koepurkkejakin neljää eriväristä maalia. Loppukamppailuun selvisivät sitten se oikein hentoinen keltainen ja kermanvaalea, ja lopultahan se kermanvaalea sen kisan voitti. Eli talosta tulee nyt se vaalea. Vuorilaudat sekä kaiteet & partsi tulevat valkoisella, terassit maalataan sitten tummalla kelon harmaalla. (melkein mustalla) 

Lisäksi sitä mustaa tulee muuallekkin, ulkovalot tulevat olemaan mustat trumpetti -malliset valaisimet, sekä ulko-oven väri on sellainen oma päähänpinttymä, haluan sen (myös talon muut asukkaat ovat tämän hyväksyneet) nimittäin mustaksi. Antaa siten kivaa särmää talon ulkovärin vaaleuteen. Ja luonnollisesti olen aina ollut kaavoihini kangistunut myöskin kesäkukkien värien suhteen, eli ei missään nimessä värikästä meille. Kukatkin kun ovat aina sitä samaa; valkoista lumihiutaletta/petuniaa/japaninkelloa terästettynä roosan värisillä petunioilla/pelargoneilla. No anyway... voin vaan jo sieluni silmin nähdä sen kombon näyttävän niin hyvälle. 

Summer is here!

*   *   *   *   *

Näillä, viime viikonlopun ihanan aurinkoisilla kuvilla aloitettiin taas uusi viikko.

Mukavaa alkanutta viikkoa myöskin teille.

See you,

tiina

Support Your Local!

Niin.... Etenkin näillä "rustokorven" mailla asuessa tämä on mielestäni erittäin tärkeä pointti, eli hankitaan ne tarvittavat jutut ihan näiltä omilta hoodeilta. Sillä itsekkin pienellä paikkakunnalla asuessani olen tämän asian tärkeyden huomannut, osta omasta kylästä/kaupungista. Tai nyt on oman paikkakunnan tilanteesta sen verran sanottava, että ostaisin omasta kylästä jos esim. niitä vaatteita (tai kenkiä) täältä vain saisi. Mutta kun meiltä on harmillisesti ne palvelut hävinneet jo aikaa sitten, pienillä paikkakunnilla kun se ostovoima ei vain riitä. Kaupunki -kodissa ollessa taas käyn kyllä ensin aina läpi ne "omat liikkeet." Vasta sitten turvaudun johonkin nettiputiikkiin,  jos en tosiaankaan  löydä sitä tarvitsemaani/haluamaani juttua. 

(Huomasin muuten tuossa aamulla ystäväni Fridan postailleen samasta aiheesta. Sattuipas! Ensin mietin tämän julkaisemista, mutta koska juttu oli jo valmiiksi kirjoiteltu (ja aihe on tärkeä) niin päätän nyt julkaista sen. Menköön sitten samoilla suhinoilla.)

*   *   *

Ja sittenkin aika usein tulee ensin vedettyä vähän niin kuin kotiinpäin... Eli ensin tulee monesti kurkattua ystävättärien putiikkien sivut/ kyseltyä heiltä sitä haluamaani juttua. Niin kävi tässäkin tapauksessa, sillä etsimäni Support Your Local -collari löytyi Virpin puodista. Ja nuo harmaat housut on hankittu toisen ystävättären jalkapuodista, ihan meidän Savonlinnalaisten "omasta" PUKI:sta.



Eikä tämä ole mitään maksettua mainosta, ihan vain jälleen kerran tuskailin täällä oman kylän perukoilla niiden menneiden erikoisliikkeiden palvelujen perään. Kun tämä leikattu jalka ei vain oikein kunnolla mahdu vielä entisiin kenkiin, ja luonnollisesti jotkut kengät on (ainakin tässä vaiheessa kevättä) ihmisellä hyvä olla jalassa. Siispä olisin niin ollut vailla kenkäkauppaa, vaan kun sitä ei vaan meillä ole. Sitäkään.



Kun kylästä löytyy tasan tarkkaan ne kaksi ruokakauppaa, niin silloin sen muun tarjonnan vajavaisuuden todellakin huomaa. Ja pakko on sanoa, on se vaan aika ärsyttävää.... Kun jotain akuutisti tarvitset, niin normistihan sitä kävelee kauppaan ja ostaa sen tarvittavan. Tai ajaa hurauttaa sen pari kilsaa ja tekee ne ostokset. No mutta... meillähän se menee näin; hyppään autoon ja ajelen sen 40-60-100 -kilsaa, sitten vasta ollaan siellä shoppipaikoilla. Ja juu, on auto & sillä voi ajaa joo, mutta kyllä joskus harmittaa... ja paljon. 

Tämän kuvan löysin Facesta, Savonlinnan Vanhan Aseman sivuilta. Sain ystävällisesti luvan jakaa ko. kuvan blogissani. (Kiitos.)

Onneksi sentään sisustus/rautakauppatuotteita saa vielä meidän omaltakin kylältä, ja se on sentään hyvä se. Kuvassa hieman pilkottava asemankello on löytö juurikin sieltä.

Näillä höpinöillä tänään. Tärkeää asiaa etekin tällaisella pienellä paikkakunnalla eläjälle,
ja näitä juttujahan me kohtaamme päivittäin.


Ja ettei vain mene isommaksi valitukseksi tämä, niin lopuksi hieman sitä liiba laabaakin.... 

Kuvia katsoessa huomaan muuten taas tämän oman omituisuuteni; tämän inkkari -ihon. Omaan nimittäin todella keltaisen iho -pigmentin ettei ole tottakaan. Ei ole kerta (eikä kaksi) kun joku on elämäni aikana kysellellyt vointiani, tai olenko kipeä tms.  kun olen niin valkoisen/keltaisen värinen. Noh.... meillä kaikilla on omat omituisuutemme, tämä yksi niistä monista (!) omistani. Synnynnäinen keltainen ihopigmentti. Heh! :))



Palataan.



tiina

P.s
Ai nuo Conssitko? Ne sain leikkauksen jälkeen hetkeksi lainaan ystävättäreltäni, sillä ne omat eivät mahtuneet jalkaani. Eli kiitos suuri ystävättärelle kenkien hetkisestä lainasta. 

Paluu entiseen

Niin... Kuten kuvastakin voi päätellä, niin meidän ruokailutila on palannut omalle paikalleen alakertaan. Ja huh! Se makkari on nyt taas siellä noormipaikassa, yläkerrassa. Ja tämä kaamea rumbahan tehtiin sen jalkaleikkaukseni takia, ettei minun tarvinnut niillä kyynärsauvoilla nousta noita suhteellisen kapeita ja jyrkkiä rappuja. Ja hyvä juttu olikin tuo vaihto, helpotti nimittäin huomattavasti elämää sen kipeän jalan kanssa. Mutta silti täytyy myöntää, oli se vaan aikamoinen vääntö siirrellä noita kaikkia kamoja edes takaisin. No nyt se on onneksi jo taakse jäänyttä elämää. Jalkakin alkaa olla jo aika jees, kesti sen suuremmin kipeytymättä jopa parin kilsan lenkin. Mutta joo... pitää vielä malttaa sitä parannella, juoksemista ei kuulemma saa vielä kokeilla. No toisaalta, kuntokaan ei ehkä sitä vielä kestäisi. 

No kaikki ajastansa, ja jospa sitä taas jossakin vaiheessa jaksaisi  myös juosta. 

No mutta sitten takaisin tähän juttuun, vaikka eipä täällä mitään uutta olekkaan. Samat vanhat kamat on siirretty takaisin. Möin sen valkoisen pöydän, syystä että: osoittautui kuitenkin käytössä tässä tilassa hieman liian suureksi. Joten sain armaan veljeni varastosta takaisin tuon entisen pöytäni, ja se kyllä tuo tilaa tuohon aivan eri lailla. Nyt mahtuu jopa liikkumaankin pöydän ympärillä.

Muuten, kuvan mustat (puun värisillä jaloilla olevat) tuolit ovat myytävänä. Näitä samojahan on minulla kaksi, eli jos innostuit niin huikkaappa vaikka s-postia: tiina-h-@luukku.com

Äitienpäiväruusutkin ovat vielä ihmeeksi hengissä. Ihme ja kumma!

Myös tuo orkidea kummasti on elävien kirjoissa. Tunnettu juttuhan on että; en oikein ole sisäkasvien innostunut/osaava hoitaja, ne kun yleensä tuppaavat heti heittämään henkensä. Joko niitä uhkaa kuivuus, tai sitten onnistun ne sujuvasti hukuttamaan. 

Näillä tänään. Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille.

tiina

No more boring meals!

Tänään päätimme taas (ja viimein) tyttöjen kanssa herkutella näillä meidän lemppareilla, tacoilla ja tortilloilla. Pakko on tunnustaa; ollaan ihan koukussa Tex Mex -mättöihin, ja näillä kyllä herkutellaan vähän luvattomankin usein. No mutta... koska sain sieltä Bloggers Inspiration Day:stä kassillisen kaikkea Santa Maria:n hyvää, niin pitihän ne nyt tottakai käyttää. Ja nämä herkuthan eivät todellakaan ole koskaan tylsiä, eli se Santa Marian;

"No more boring meals!"

motto käy paremmin kuin hyvin.

Normisettiä tottakai, tacoveneitä ja sipsejä juustodipin kanssa. 

(Sponsoroitu/ Indiedays-Santa Maria -blogiyhteistyö.)

Lisänä guacamolea, ranskankermaa, juustoraastetta, salaattia sekä uunissa paistettuja maalaisranskiksia. Aika herkkua. Lisäksi täytteenä on meillä aina tacomaustettua jauhelihaa sekä kanaa.

Ja juu... chilla dilloja. Tietty! Tai oikeastaanhan ne taitavat olla virallisesti quesadilloja. Tuo nimitys on vain jäänyt mieleeni jonkun Tex Mex -ravintolan lastenlistalta. No mutta hyvää anyway.... 

Eihän se voi olla huonoa jos siinä on paljon valuvaa juustoa. 

Näillä herkuteltiin tänä iltana. Sitten on syytä koettaa jo noita liian kauan levossa olleita lenkkareita, nyt nimittäin olisi jo lupa kokeilla leikatulla jalalla lenkkeilyä. Noh... katsellaan kuinka kulkee. 

Palataan taas,

tiina

Capri Collection

Mukavaa maanantaita kaikille. Kyllä - kesä on tullut, ja oikein rytinällä sanoisin. Olemme saaneet nauttia niin ihanista kesäisistä päivistä, meidän kodin terassilla on suorastaan ollut helle. Kuten eilenkin, ihanaa äitienpäivää vietettäessä. Ensin ruokailua hyvässä seurassa, sitten visiitti oman äitini luokse. Ja iskän myös... tottakai! ♥ Sitten oli vuorossa hupaisia kamerahetkiä, sillä lupailin kuvia ja tuntemuksia tuosta ihanasta uutukaisestani, Capri Collection:n kesäisestä maximekosta.

Ja psst.... 

(Sulkekaa silmänne käsivarressani olevilta viinimarjapensaiden leikkauksen yhteydessä tulleilta raapeutumilta. 

Tekevälle sattuu nääs.... Aina. :)) )

 (Sponsoroitu.)

Viime kesäksi juuri kaipailinkin valkoista kivaa maximekkoa, joten tämä tuli kyllä juuri kuin tilauksesta. Tykkään, ja mekosta tulee varmasti yksi tämän kesän lemppareistani. Sitten pienen pieni pyyntö lukijoilleni; 

Ihan callup -mielessä tiedustelen juuri Sinulta, mitä mieltä olet mekosta? Ja samaa toivetta sain tuolta Capri Collection:n suunnalta, sillä ko.merkkihän on täällä meillä vielä aika uusi. Joten hekin kovasti kaipailevat mielipiteitä heidän vaatekokoelmastaan. 

Capri Collection:n vaatteita pääset kurkkaamaan tästä.

Lupaan arpoa pienen suloisen yllätyksen kaikkien kommenttinsa 11.5/klo. 11.00 -mennessä jättäneiden kesken.

(Eli arvon tämän soman pinkin sulkakorun kommentin jättäneiden kesken.)

Kiitos kaikille kommenttinsa jättäneille. 
Korun voitti arvonnassa Frida. 
Onnea!

 "Capri Collection on ruotsalainen
yritys, joka on perustettu vuonna 1993. Mallistot ovat erittäin
trendikkäitä ja niissä on erinomainen hinta/laatusuhde. Suomessa vaatteet
eivät ehkä kaikille ole vielä niin tuttuja, mutta jälleenmyyjäverkosto
kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä jälleenmyyjiä on viitisenkymmentä ympäri
maata"

Mitä voin itse sanoa mekosta muuta kuin; Aivan ihanan tuntuinen päällä, tuo puuvillakreppi on mukavan pehmoista materiaalia. Lisäksi mekko asettuu kauniisti takakappaleen kumpparipoimutuksen ansiosta. Pidän myös rinnan päällä olevista kirjailuista, sekä tietty helmassa olevista romanttisista pitseistä. Isona bonuksena sanottakoon mekon vuoritus, monissa kesämekoissa kun ei valitettavasti sitä vuorta ole. Ja kyllä minun on näin keski-ikäisenä käyttäjänä todettava sen vuoren kyllä olevan ihan must. Ei ne sääret ole koskaan olleet esittelykelpoiset, 

saatikka sitten enää tällä iällä. Hih!

(Espadrillokset/ Vagabond/ Sokos.)

Ihanaista päivää kaikille.

tiina

Kesäiseen keittiöön...

Aurinkoiset päivät saavat aikaan lisääntyvät puutarhavimman, tai sellaisen mitä se nyt täällä toisen kodin pihalla/puutarhassa nyt  voi edes olla. Sillä tämän kodin tontti on niin minimaalisen pieni, joten täällä ei juurikaan voi kovin isoja puutarhailuja tehdä. Mutta aina sentään jotain, ja pariin viime päivään onkin kuulunut kukkapenkin tekoa. Lisäksi tuon ihanan sään vuoksi ei paljon ulkoa sisälle haluaisi tulla, eli postauksetkin ovat jääneet auringon varjoon.

Mutta... Kuten viimeksi mainitsinkin, niin  nyt hieman niitä H&B Homesta tehtyjä hankintoja. Sillä tämä juttu oli todellakin meille enemmän kuin tarpeellinen, nimittäin uusi vatkain. Täällä toisessa kodissa kun käytössä oli sellainen iänikuinen perintöversiö, vatkain ajalta miekka ja kirves. Itse asiassa muistan samanlaisella vatkailleeni joskus alle 10-vuotiaana omassa lapsuudenkodissani, ja siitähän on todellakin aikaa. Ja siellä vielä hetken olemassa olevassa viikkokodissa oleva ns. yleisesti hyväksi havaittu kodinkonemerkkinen vatkain osoittautui jo ensi vatkailulla aivan täydeksi sudeksi, ja nyt parin käyttövuoden jälkeen on jo silkkaa roskiskamaa.

Tykästyin jo aiemmin tuon Dualit:n retroon ulkomuotoon sekä rosteriseen väriin. Myös johdon kelautuminen koneen sisään on iso plussa, eipä tarvitse enää pyöritellä sitä vatkaimen ympärille. Päätin siis tällä kerralla kokeilla onko tuo Dualit nimensä veroinen, toivottavasti on & saan sillä vatkailla monen monta vuotta.

Samaan settiin lähtivät nuo kesäisen siniset Lexington:n patakinnas sekä pannulappu. Sekä tuo huikea idea, rullassa olevat servetit. Ihan huippua! Rulla on niin helppo napata mukaan tuohon terdelle tai veneeseen.

 Koska sinisen huuma vaan jatkuu, mukaan lähti myös pari Balmuir:n keittiöpyyhettä.

Näillä keittiöhöpinöillä tänään. 

Nyt toivottelen oikein aurinkoista lauantaita. 

tiina

H&B Home:n kantis-ilta

Sain kutsun vierailla Joensuussa erään sisustusliikeen eilen illalla olleilla 10-v. synttäreillä, ja kysessähän oli tuo oikein kiva H&B Home. Tuossa liikkeessä vierailen aina kun vain Joensuussa pyörähdän, sillä puodin valikoima on hyvin pitkälti oman sisustusmakuni mukainen. Ja tunnustan... onhan sieltä näiden vuosien aikana jotakin meille kotiutunutkin.

Luonnollisesti nappasin mukaani kameran, sillä tottakai haluan välittää näitä sisustusfiiliksiä myöskin teille. Kivoja juttujahan on aina hauska katsella, tai ainakin minun mielesäni niitä on kiva katsella. Saa nähdä ideoita, sekä mahdollisesti myös bongata jotakin itselle hakusessa olevaa.

Joten tässäpä H&B Home:a minun silmilläni nähtynä.

Kanta-asiakasilta alkoi luonnollisesti pienellä tarjoilulla. Tuo kuvan pöytä on muuten luonnossa mielettömän hieno, rustiikkisen oloiseen lankkuun on bonuksena laitettu metalliset jalat. 

Aivan upean näköinen pöytä. 

 X vai O?

Kuparinen kattovalaisin on upea katseenvangitsija. 

Kesäkassia vailla?

Keväisiä GreenGate:n värejä. Sekä noita nyt niin pop! olevia pillimukeja, enpä muuten ole noita ennen keltaisilla kansilla/pilleillä nähnytkään. Ovat kivan pirteän väriset.

Nicolas Vahe:n mausteisiin olen itse aivan hurahtanut. Meillä ne erimakuiset suola/pippurimyllyt ovat jokapäiväisessä käytössä.

 Ja tässä hieman laajempaa kuvaa liikkeestä. 

Jos näillä kulmilla satut liikkumaan, poikkea ihmeessä H&B Homessa.

Tässä taulussa on mielestäni niin oiva tuo teksti.

"Think 

OUTSIDE

the Box."  

 Ja tässä toinen;

"Happiness is homemade."

 Löydät täältä myös kivoja kekkeritarvikkeita. Näin keväällä erilaisten juhlien alla mm. nuo kakkuständit ovat oikein tarpeellisia.

 LINUM

Ihania Linum:n vohvelipintaisia pyyhkeitä.

 BALMUIR

 Balmuir:n ihania huiveja oli myöskin esittelyssä.

 Voi... tunnustan, mietin niin tuota beigen sävyistä huivia itselleni, 

vaan sinne sen nyt (toistaiseksi ainakin) jätin.

 

Summerfeelings

a' la

 Lexington

 *   *   *  *  *

Samoin tuo rottinkituoli.... Voisin niin sieluni silmin nähdä tuon meillä. 

Tykästyin, kyllä!

Ja tässäpä puodin hengetär; Heli. Kiitos kun kutsuit minut mukaan H&B Home:n synttäreille. 

Onnea ja menestystä myöskin jatkossa. Tavataan taas pian.

♥

Ai niin.... lähtikö sieltä mitään mukaani? Kyllä, hieman jotakin.  Nappasin nimittäin kainalooni erään tärkeän jutun, sillä se on oikeasti ollut tarve-/hankintalistalla jo jonkin aikaa. 

Minkä? No sen näette sitten seuraavaksi. Nyt on mentävä kiireellä sen komero -projektin kimppuun.

Tai sitten pihalle haravoimaan.... 

Sillä tänään taas tuo sää meitä hellii, ja siitähän pitää ottaa kaikki irti.

Ihanan aurinkoista päivää myöskin teille;

tiina

H&B -Home:n omille sivuille pääset tästä.