keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Vanhan rouvan kuivattelua

Roudasin tuon vanhan puisen sohvarouvan juuri äsken autotallista sisälle. Tarkoituksena olisi antaa sen kuivahtaa muutama päivä, sen jälkeen toden näköisesti tarttua maalipensseliin. Niin tiedän, sehän se on monelle aina se kamalin kauhistus..... maalata näitä vanhoja kaunistuksia. Mutta meille kun nämä riemunkirjavat mummolajutut nyt eivät vaan natsaa, ei ainakaan vihreinä, olisi edes ollut sellainen vanhan sinisen värinen. Mutta kun ei niin ei. Ja niin.... näen niin sieluni silmin tuon puusohvan sen toisen kodin lasikuistilla.... Sopii sinne kun nenä päähän. Paitsi ettei sitä lasikuistia ole vielä olemassakaan, on vain se terassi. Mutta kaikki aikanaan.... 













Olen saanut sohvan joskus isältäni. Se on niitä rakkaita mummolan peruja, niitä joista tulee niitä "tästä en koskaan luovu" -juttuja. Tämä puinen sohva menee siis siihen samaan kastiin sen vanhemmiltani saadun (ja siinä Talo&Koti -lehdessäkin olleen) vanhan kaapin kanssa, muistoja omasta lapsuudenkodista sekä mummolasta. Ja tiedän sen.... jos mummo tietäisi tämän olevan minulla niin hän olisi varmasti onnellinen.












Kuvittelin ensin sohvan mahtuvan tähän keittiön seinänpätkälle.... No eihän se siihen mahdu, eli tämä kuva on aivan silkkaa huijausta. Heh! Mutta eikö olisikin sille hyvä paikka juuri tuossa? Mutta ei mahdu ei, joutunee siis tuohon olkkarin puolelle, ikkunoiden alle odottelemaan sitä maalausta. 










Ihanaista keskiviikkoa toivottelen kaikille,
aurinko paistaa juuri nyt, kevät on siis taas askeleen lähempänä.




tiina

12 kommenttia:

  1. Jaahas...mitä väriä suunnittelet?Jos lasikuistille ajattelet, niin luulisin, että siitä tulee valkoinen? Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän sitä on mielessä ollut, vaikka toisaalta.... black is black. Ja itseasiassa myös isäni oli sen mustan kannalla, hänen mielestään se olisi mustana niin hieno. Mutta, saa nähdä. :))

      Poista
  2. Sohva on mielestäni vihreänä ja ajan kuluttumana kaunis kuin arvokkain koru.
    Sinulle tärkeät ihmiset ovat sen ajan kuluessa luoneet, luoden
    todellista arjen taidetta. Vaali näutä korvaamattomia elämän jälkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Totta se on tuokin, toisaalta me jokainen teemme myös sen oman elämänjälkemme jälkipolville. :)

      Poista
  3. Kuvissa näyttää juuri täydelliseltä paikalta, olisi upea kokonaisuus! Harmi kun ei mahdu! Varmasti toki upea ilmestys myös tulevalla lasikuistilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Sohva olisi tuossa niin paikallaan, harmillista kun ei siihen mahdu. Lasikuistia siis odotellessa. :)

      Poista
  4. Vanha rouva on ihana <3 nuista tulee just niin rakkaita!
    Ihanan näköstä sulla siellä joka puolella ja tuo tiilitapetti on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain Sari. Tiilitapetista tykkään vielä itsekkin ihan kympillä. :)

      Poista
  5. mistä tuo lasipurkki/maljakko missä tulppaanit? Ihana....
    Riitta Vantaalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riitta,
      Valitettavasti en enää yhtään muista mistä olen tuon hankkinut, se kun on ollut minulla jo monta vuotta. :)

      Poista
  6. Itsekin olen kova sutimaan maalia mööpeleihin...varsinkin valkoista...mutta: TUO SOHVA ON IHAN TÄYDELLISEN VÄRINEN VANHAN VIHREÄ!!! JA IHANAN KULUNUT JA ELÄMÄÄ NÄHNYT!!! Tuota sävyä ei siihen saisi jos sitä haluaisi...siihen on tarvittu kaikki nämä vuodet! Tämä on vetoomus vanhan rouvan puolesta...anna hänen näyttää ikäiseltään! Tosin sinähän hänet omistat...joten päätös on sinun! Olen vaan niin kateellinen tuosta vihreästä!!! Mukavaa kevään odotusta sinulle ja rouvalle kauniisiin koteihinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan.... itselle juuri vihreä on väri josta en tykkää sitten pätkän vertaa. Ja pakko on nyt sen verran paljastaa tästä "rouvasta", että sen kunto on kyllä sen oloinen ettei sitä varmaan noin viitsi sisällä pitää. Se on ollut vuosia vuosia ulkovarastossa, maalittomiin kohtiin imenyt kaikki maailman liat ym.... Paljaasta puustahan ei niitä millään pysty puhdistamaan, se kun imee ne itseensä sienen lailla. Sama juttu oli sen vanhan kaappini kanssa, sillä tarkoitushan oli ensin jättää se puupinnalle, ei vaan voinut. Kaapissa oli säilytetty öljyt ja rasvat sun muut, nehän olivat sitten vuosien saatossa läikkyneet kaapin sivuille sekä oville. Toivottelen myös sinulle oikein mukavaa kevään odotusta. :)

      Poista

Mukavaa kun kävit blogissani. ♥
Kiitän kauniisti kommenteistanne,
muistathan kuitenkin nettiketin-
olethan valmis seisomaan sanojesi takana
myös omalla nimelläsi. :)