maanantai 30. marraskuuta 2015

Piirrellään!

Takan toisella puolella oleva seinänpätkä on koko ajan äänettömästi kuin "huutanut" jotakin. Olen funtsinut laittavani tuohon peiliä, taulua ja vaikka sun mitä muuta juttua.... Kuitenkaan mitään sen sopivampaa en siihen ole löytänyt. Jotenkin ei vain ole mikään idis ole tuntunut hyvältä, tai suoraan sanottuna ei ole edennyt sinne toteutuksen asteelle. 






Sitten muistin sopukoista löytyi idea piirretystä kuusesta. Ensimmäisenä ajatuksena oli tehdä (Ja on edelleenkin, kunhan vain saan aikaiseksi sen toteuttaa.) isoilla kehyksillä oleva liitutaulu. Tauluun olisin sitten piirrellyt liidulla tuon kuusen. No... Kun en sitä vaan ole sanut aikaiseksi niin käyttöön piti ottaa plan B. Eli; voimapaperia kehiin ja kaupasta se paksuin musta tussi. Sitten hieman lyijykynällä apusuunnittelua ja siinäpä se, eikun hommiin. Nyt on seinällä ihan meidän näköinen joulujuliste, ja oikeastaanhan se onkin aika kivan näköinen tuossa. Nuorimmalta neidiltä "anastin" vielä (No ihan luvan kanssa tosin.) pilkullista teippiä julisteen kiinnittämiseen. 
Sehän olikin se loppusilaus, tarkoitus kun olikin laittaa se vain noin puolihuolimattomasti teipaten.






Hyasintit laitoin vanhoihin GreenGaten lattemukeihin, risutähti taas on itse joskus askarreltu. Hieman on vinksallaan, sopii kuitenkin meille kun nenä päähän. Lyhdyn ostin viime viikolla sieltä Seinäjoelta/GLO Interior:sta. Ja Tine K:n kynttiläkippokin on jo muutaman vuoden vanha. Alma -porsas löysi tiensä kaapin kätköistä pöydän alahyllylle. Kietaisin vielä mustaa nauhaa sille vatsan koristeeksi. Siinäpä näitä meidän "jouluisia" koristeita tälle vuodelle. Tosin meillä ne ei vaan kovin jouluisia taida olla, mutta kun nämä vaan nyt ovat niitä meidän näköisiä ja oloisia, se punainen tonttu -teema kun ei vaan ole se meidän juttu. Siis mikäli nyt ei oteta lukuun niitä muutamia jo kotoa löytyviä Maileg:n nissejä.









JOY
Love
Peace
believe
Christmas



Siinäpä taitavat olla ne meidän joulun tärkeimmät.










Innostuin heilumaan maalipensselin kanssa enemmänkin, maalasin samalla tuonkin sivupöydän valkoiseksi. Jotenkin vain halusin raikastusta tuohon muuten aika tummaan kohtaan, 
tuossa vastapäisen seinän puolella kun ei ikkunoita ole. Sekä toki tuo tumma lattia vaikuttaa myös osaltaan asiaan, saanee kuitenkin muutosta tässä ihan lähiaikoina....
 Kunhan vain innostusta lattian (Sekä löytyy sopiva väri/kuosi.) vaihtoon ilmenee. Tarkoitus olisi kyllä saada tehtyä se ennen joulua.... 
Ehkä. (?) 
Mutta kun niitä juttuja siinä "To do" -listalla on jo aikas monta..... 
Joten saas nyt nähdä kuinka sen kanssa käy.









Näillä tänään.

Ihanaista alkanutta viikkoa kaikille. Se olisi sitten tämä marraskuukin laitettu pakettiin.
Huomenna alkaa ihan virallisestikkin se joulunaika, saadaan ihan luvallakin
j-o-u-l-u-s-t-e-l-l-a!

Niin parasta minusta!


Palataan taas,



tiina

lauantai 28. marraskuuta 2015

Kyllä tontut tietää!

Olen varmaan viime aikoina ollut oikein erityisen kiltti,
(No enkä ole, sen toki tiedän.... ;)  ) sain nimittäin muutaman niin ihanan jutun etukäteis -synttärilahjaksi. Tässäpä niistä toinen, uusi pyjama. Mistä ihmeestä ne totut tiesivätkin tämän.... No, kyllä ne tontut näköjään aina tietää! Jouluisella (sillä salaisella) toivelistalla nimittäin oli juuri toive uudesta pyjamasta. Ja hetihän tämä ihanuus piti sitten käyttöön ottaa, myös muutama kuva tuli tuosta napattua. 
Ja hih! Otettiinpa nämä kuvat melkein  a 'la naturel, sillä tällä kertaa ei laiteltu rullia päähän eikä punaa huuliin...











Mutta.... pyjama on ihana, Tämän joulun Tommy Hilfigerin mallistoa. 
Tykkään kyllä tuosta niiiiiin paljon & on enemmän kuin tarpeellinen.


Kiitos.














Viikonloput täällä meidän ns. "kesäkodissa" ovat kyllä ihan parasta. Jotekin taas se eilisiltainen fiilis tänne tultaessa oli käsinkosketeltava. Voin täydellä sydämelläni sanoa: suorastaan rakastan tämän vanhan talon fiilistä, tunnelma täällä vain on jotekin niin rauhoittava. Iltaan sisältyi sitä meille normia; takkatulta ja kynttilöitä. Villasukat jalkaan (Juu, talossa lämmöt pudotetaan minimiin, siksi lämpötila tänne tullessa on suorastaan jäätävän viileä. Onneksi tuo takka lämmittää tilan nopeasti.) ja nautittiin lämmitä glögiä peiton alla löhöillen. Oi... no nythän menee jo suorastaan siirappiseksi tämä..... Mutta sellaista se nyt vain on, loppupelissä ne elämän pienet ilot meillä jokaisella ovat varmaan aika yksinkertaiset. Ei siihen monesti paljoa tarvita. 











No.... näillä hempeillä höpinöillä tänään. 
Seuraavaksi vuorossa pienen pieni jouluinen & piirrelty diy. 
Siihen saakka:


Pehmoisen suloista viikonloppua kaikille.




tiina

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Lattia on arvottu!

No niin.... 
Nyt on viimeinkin saatu tämä upea Tarkett -arvonta päätökseen. 





(Sponsoroitu)





Ja tadaa.... onnetar suosi 
(Random. org:n ystävällisellä avustuksella)

Sannaa.

Onnea!



Kauniit kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille.


Palataan taas,


tiina





Puotien puoti!

Kuten jo mainitsinkin, alkuviikkoon sisältyi lyhyt ja ytimekäs vierailu Seinäjoelle. Pääsin mukavasti työmatkalaisen seuraneidiksi, siis mikäli reilun vuorokauden sisällä n. 500km/suuntaansa reissua voi kuvailla sanoin "mukava."
(Tällä tarkoitan "takaliston" lievähköä puutumista loppumatkalla.... :)) )
No mutta anyway.... pääasiahan oli tälläkin kertaa ihanan ystäväni Mallan tapaaminen. Tällä kertaa en käynyt Villa Honkasalossa vaan me mm. lounastimme Sinisessä Paprikassa.
Siellä muuten saimme todella hyvää kana-halloum -salattia. Kiitos! 
Ruokailun lomassa "törmäsin" myös toiseen bloggariin, Kaunis Pieni Elämä:n Anneen.
Kiva oli viimein tavata sinutkin livenä, vaikkakin ihan näin sattumalta.
Samalla me Mallan kanssa luonnollisesti kiertelimme myöskin Seinäjoen vaatekaupoissa. 




Vuorossa oli myös vierailu ihanaan (ja niin minun oloiseeni) sisustuspuotiin. Tämä tietenkin oli sisustelijalle huippujuttu, tai siis huippua oli se että; pitkästä aikaa bongasin sisustuskaupan jossa myytävät tavarat olivat niin oman näköisiä. Oikeastaan olisin voinut kotiuttaa melkeinpä jokaisen tavaran mikä kaupasta löytyy, niin kovin pidin kaupan valikoimasta. 
Ja tässäpä teidänkin iloksenne muutama kuvanen GLO Interior:sta. 




Ja jos satut asumaan lähihoodeilla, tai matka ei sinulla ole kohtuuttoman pitkä (Kuten minulla, valitettavasti.) niin käy ihmellä kurkkaamassa, suosittelen todellakin lämpimästi. Ihanien juttujen lisäksi sain todella hyvää palvelua, ja mielestäni se on yhtä tärkeää kuin ne myytävät tuotteet. 
Ellei jopa tärkeämpääkin.




























Have a seat?!

- YES  please.



* * * * *























Siinäpä joulua a' la GLO Interior
Jos kiinostuit jostakin tuotteesta niin yhteystiedot saat tässä:
info@glointerior.fi
Postipojan/tytön on luvattu toimittavan tuotteita myös meille joiden ei valitettavasti ole mahdollista kivijalkapuodissa vierailla.



Kiitos kun sain vierailla kauniissa puodissanne.



Ja niin, sain teiltä armailta blogini lukijoilta myös kyselyjä mahdollisista treffeistä.
Olen taas keväällä (mahdollisesti) tulossa Seinäjoelle,
joten laitetaanpa asia korvan taakse,
jospa jonkinmoista bloggaritapaamista saisimmekin Mallan kanssa kyhäiltyä.




Siihen saakka....




tiina

maanantai 23. marraskuuta 2015

Gluteeniton herkku

Mukavaa maanantaita. Se on taas yksi uusi viikko alkanut, ollaan askel lähempänä joulua. Tämä joulustelija kun niin nauttii tästä vuodenajasta. Ihan parasta. 





Viikon alkuun herkkuohje, kääretorttu tyyliin: "vedetään hatusta, leivotaan torttu niillä aineksilla mitä kaapista nyt sattuukin löytymään."  Tein tämänkin kääretortun gluteenittomana & laktoosittomana versiona. Tortun väliin sujauttelin vispiä sekä rahkaa, lisänä punaiset viinimarjat. Ja ihan hyvä siitä tuli, meinaan noin niin kuin extempore omasta päästä tehty kääretorttu. Kinuski taittaa niin sopivasti viinimarjojen kirpeyttä. Kuvan torttu on tehty tuoreista marjoista, luonnollisesti myös pakastetut käyvät oikein mainiosti. 











Olen perso herkuille.... Jokos viimein sen uskotte?!









 Ohjeen saat tässä, ja gluteenittomat jauhot voit toki korvata tavallisillakin. 


Gluteeniton rahka-kinuskitorttu

Ota kaksi saman kokoista juomalasia. Riko toiseen kananmunia ja laita toiseen lasiin saman verran sokeria. Laita kananmunat ja sokeri kulhoon ja vatkaa vaahdoksi. Täytä tyhjennyt sokerilasi gluteenittomalla leivontajauholla (saman verran kuin sokeria) ja laita jauhojen sekaan 2tl (reiluhkoa) leivinjauhetta. Kääntele jauhoseos varovasti munavaahtoon. (Itse aina siivilöin jauhot.) Laita taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paista kauniin ruskeaksi. (n. 175-180 asteinen uuni, riippuen tietenkin uunista.) Kumoa paistettu pohja sokeroidulle leivinpaperille. Poista leivinpaperi. (Jos paperi ei meinaa helposti irrota, käytä silloin apuna esim. veteen kostutettua paperia tai pullasutia.) Vatkaa laktoositon vispikerma vaahdoksi, lisää joukkoon laktoositon maitorahka. Lisää rahka-kermaseokseen makusi mukaan sokeria. Levitä täyte jäähtyneen torttupohjan päälle. Ripottele viinimarjat, valuta/ripottele täytteen päälle vielä kinuskikastiketta. Rullaa koko komeus leivinpaperin avulla rullaksi ja laita torttu hetkiseksi jääkaappiin.





Kinskikastike:
2dl tummaa siirappia
2dl laktoositonta kuohukermaa
nokare laktoositonta voita




Mittaa ainekset kattilaan ja keitä hiljaisella lämmöllä n. 15min, tai kunnes kastike on sopivan sakeaa.
Sekoittele välillä. Lisää kinuskin joukkoon pieni nokare voita.




Keitä tortun seuraksi kaffet taikka teetä & nauti.
Kannattaa ehdottomasti kokeilla, tämäkin on niin hyvää.








Palataan taas,


tiina

perjantai 20. marraskuuta 2015

Ripaus joulua

Ei voi mitään.... Tämä vaan nyt rupee repämään käsistä, tämä joulustelu -fiilis nimittäin. Kummasti niitä jouluisia kuvia vaan tulee katseltua. Pinterestissäkin voisin viettää tovin jos toisenkin ihaillen kauniita jouluisia sisustuksia. Taannoin Ikeassa käydessä oli aivan pakko napata kainaloon ensimmäinen huonekuusi. Pöydän kulmalla olevat Lantliv:n sekä Vakren joulunumerot on kohta jo ihan hiirenkorvilla, niin monta kertaa niitä on tullut plarailtua. Joo... se on menoa nyt. 
No mut hei...  onhan se sentään jo marraskuun loppupuoli. 












Innostuin jopa viimein sudittelemaan tuon vanhimman tyttäreni tekemän pöydän. Suokoon hän tämän nyt äidilleen anteeksi, valkoiseksihan se reppana sitten lopulta päätyi. Mietin kyllä tovin myös mustaa väriä, ihan jees olisi varmasti ollut sekin. Päätin kuitenkin olla tylsä ja maalata sen valkoisella. Sokokselta nappasin viime viikolla pari noita mustia (muistaakseni) House Doctor:n tähtiä, toinen on eteisessä ja toinen nyt tässä uudistetulla pöydällä. Tine K:n valaisin on se vanha juttu, 
sen hankin joskus Riitalta Wanilla Rosesta.












Aikalaitta samoilla mennään mitä aiemminkin, valkoista, harmaata ja mustaa, 
lisänä ripaus l.väristä rottinkia. Ei täällä juurikaan väreillä koreilla. 











Näillä tänään. Laajempia kuvakulmia tulee sitten myöhemmin. Innostuin nimittäin (taas) vähän roudailemaan juttuja paikasta toiseen. Mutta, siitäpä sitten ensi viikolla.




Ja hei.... 
Vielä ehdit osallistua ihanaan Tarkett:n  arvontaan.
Jatkoin nimittäin arvonta-aikaa ke-iltaan saakka. Minä kun sujuvasti unohdin olevani alkuviikon reissun päällä. 
Ihanainen Malla & Seinäjoki, täältä taas tullaan.



Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille. 
Palataan,



tiina


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Throwback

Kovaa vauhtia lähestyvä joulukuu sai aikaan sen että; seikkailin netissä katselemassa jouluisia fiilistelykuvia. Ja niin, tiedättehän sen, kaikki ne tänne laitetut kuvat pomppaavat silmillesi jossakin yhteydessä. Ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Pinterestistä (ja muualtakin) löysin kuvia omien kotieni jouluista. Siitäpä sain idean heittää pienet throwback:t.   










Ja niin... hih!
Pakko myöntää.... se mikä silloin tuntui ja näytti niin ältsin hyvältä ei sitä vaikutusta todellakaan enää tehnyt. No mutta, se oli silloin se, koditkin ovat jo muutamaan otteeseen vaihtuneet. Ja mikä parasta, tiettyjä kuvia voi jopa katsella ilman sen kummenpia fiiliksiä. 
Yes... you know what I mean... Mutta, nyt plörinät sikseen, tässä joulufiilareita vuosien takaa. 


* 2008 *


Tänä vuonna alkoi se "valkoisen jylläys", myös hurrrrja ihastuminen Jeanne 'd Arc Living:n sekä shabby chic -tyyliin 








No joo... perin oli romanttista täällä. Iso ruokapöytä oli silloisen kodin olkkarissa. 








* 2009 *



Ruokailutila muutti alakerran viereiseen huoneeseen. Ja valkoinen shabby chic -tyyli oli edelleenkin se itseä suuresti viehättävä juttu.









Olkkarin fiilareita ko. jouluna. Ei voi mitään, mutta kyllä tämä runsas romanttisuus saa itselle aikaan ähkyn. Ei vaan enää ole se juttu. Jännää miten se maku ja tyyli voikin vaihtua niin.... Se mikä silloin viehätti ei viehätä enää. No, maailma muuttuu ja maku sen mukana. Hyvä niin. 







* 2010 *


Syksyllä 2010 joulukoti oli myös esillä aikaa sitten jo lopetetussa Toivekoti & Puutarha -lehdessä. Jutun kuvaajana oli Petra Tiihonen, jutun kirjoitti Liinu Kekäläinen. Ja voihan jösses!!!
Romumäärä eikun lisääntyi!

















 * 2011 *




Vuonna 2011 tehtiin Katjan kanssa joulukirjaa. Tässä niitä fiiliksiä.





















* 2012 *



Aila lailla samoilla tunnelmilla mentiin vuosi 2012. Pienoinen ihastus mustaan väriin alkoi kuitenkin hiipiä sisustukseen. Muuten kyllä rönsyiltiin edelleenkin ihan (LIIAN!) reilusti.













Autotallin yhteydessä oleva kammarikin pukeutui jouluiseen asuun.









* 2013 *



Vuonna 2013 tapahtui sisustusmieltymyksessäni huomattava muutos. Kaikki se ylenmääräinen shabby chic -tyyliin kuuluva krumeluuri teki mielettömän suuren tavaraähkyn. Tuntui, että on pakko selkeyttää sisustusta. Suuri osa romanttisen tyylin tavaroista menikin kiertoon.
Ja väreistä harmaa sekä musta tekivät sen oman oloisen tyylin.
Hommasta vaan tuli niin paljon selkeämpi. Jälkikäteen huomaan myös pohtivani;
Oliko tietynlainen kodin runsaus tiedostamaton merkki jostakin...
Yksinäisyydestä.
Ettei sisällä kuitenkaan ollut hyvä olla...
Minullakaan. En tiedä. Ehkä....



































Joka tapauksessa koti oli ensimmäistä kertaa jouluna todella neutraali, suorastaan tummanpuhuva. Ja minä kyllä tykkäsin, sekä tytöt. Me kun ei oikein olla punaisen värin ystäviä.














* 2014 *


Tässä välissä tapahtui, ja paljon tapahtuikin. Elämän muuttuneessa palapelissä vaihtui luonnollisesti myöskin koti. Eroni myötä hankin itselleni sekä tyttärilleni pienen omakotitalon. Muistan kesällä ajatelleeni, että jouluna olen taas jo hengissä. Ja olin. Jouluaattona havahduin huomaamaan sen olevan totta. Huomasin pitkästä aikaa jopa hymyileväni.
Elämä kuljettaa. Aina. Kaikesta huolimatta.

























 * 2015 *

Joulu 2015 on vielä kirjoittamaton sivu. Tämän kuitenkin tiedän varmasti;
joulua vietetään täällä. Kuin sattumien summana eteen tulla tupsahti yllättäen tämä vanha kaunistus, mansardikattoinen ihana Lady. Eikä varmasti tarvitse sanoakkaan, että tänä vuonna minä niin odotan joulua. Tai oikeastaan se joulun odottaminen onkin se juttu,
itse jouluhan kun loppujen lopuksi menee ohitse niin nopeasti.



Ja niin, pitkästä aikaa minulla taas on koti.
K-O-T-I isolla K:lla.





Ja hei,
minimalistia minusta ei varmaan koskaan tule, sen verran rakkautta on edelleenkin kaikkeen kauniiseen. Mutta ei niiden maailman kaikkien kauniiden tavaroiden tarvitse olla minun kodissani.
Ei todellakaan. Ei enää...








Näin ovat elämässäni joulut vierineet. Elämä on muuttunut, tyylit vaihtuneet. Niinhän se on, tavaraa tulee ja tavaraa menee. Mutta, mikä elämässä lopulta on tärkeintä?
Minun mielestäni se, että sinulla itselläsi on hyvä olla.
Ja nyt taas viimein on. Tässä ja nyt.



Oikein mukavaa päivää teille armaat lukijani.

Pitäkää toisistanne huolta.




tiina