torstai 29. syyskuuta 2016

Torjantain touhuja...

Torstaita kaikille. Se tämäkin viikko sitten lähentelee loppuaan. Se olisi muuten meillä käsillä taas yhden muuton tekeminen... Hurjaa! Ja juu... ei, en ole itse muuttamassa mihinkään, mutta silti tämä muutto hieman sanoisinkos kirpaisee.... (sillain hyvällä tapaa... you know) Mutta, siitäpä sitten lisää seuraavalla kerralla, sain nimittäin luvan napsia muuttajan pikkuruisesta kodista muutamia kuvia. Se on sellainen ihan pikkurinen koti, pienen pieni yksiö. 





Siivoilupäivän "kunniaksi" muutama kuvanen, vaikka ei mitään muutosta täällä ole tapahtunutkaan. 









Tai joo... pari uutta jutskaa on tullut, Hesan reissulla käytiin myös normikierros Ikeassa. Sieltä sitten nappasin kainalooni tuon korin, säilyttelen (vilukissa kun oon) siinä villasukka-arsenaaliani. Ne kun ovat jo erittäin tarpeellisia tähän aikaa vuodesta, tai ainakin minulle ovat jo tarpeellisia.











Ja juu..... se toinen uusi jutska on tässä. Kylmästi pöllin ystävältäni Fridalta tuon pellavatyynyn itselleni. Mutta puolustuksena on sanottava tämä; kyllä se Elsasskin vei yhden, etten minä ole se ainoa syyllinen. :)) Ta no joo... ei olen ihan totta tuo. Itse asiassa Frida kyllä antoi ne meille, ei me niitä oikeasti pöllitty. Pus pus vaan raksu &  kauniit kiitokset tyynystä, se sopii meille kun nenä päähän. 


 






 Kukka -innostukseni on saanut nyt hieman jo otetta, olen nimittäin ostanut itselleni jo kaksi (!) ruukkukukkaa. Toinen on kuvassa näkyvä palmuvehka, toinen on kukka jotain... (?) Sen ostin samaiselta Ikean reissulta.










Näillä liibalaaboilla tänään. Nyt painelen kuvailemaan sitä pikkuruista kämppää, ja muutens.... Tulossa on muutamia muitakin kotikuvailu -juttuja, eräät kaverimme kun ovat hankkineet itsellensä iiiihanan vanhan talon. Ystävällisesti ovat onnekseni antaneet minulle luvan kuvailla sen rempan edistymistä, joten tulossa ihan koht'sillään kuvia mielettömän upeasta vanhasta talosta. 



Palataan,



tiina


tiistai 27. syyskuuta 2016

Welcome to - monday TO sunday HOME

Kävin (lue löysin itseni) perjantaina viimeinkin Päivin monday TO sunday HOME -puodille. Nii-in! Ja täähän on oikeesti siis todella noloa, me (heh!) nimittäin kun käytiin samaisilla pihoilla jo kerran aiemminkin pyörimässä, mutta kun ei vaan silloin mukamas löydetty Päivin puotia. Juu... ajettiin ihan navigaattorin ohjeen mukaan pihalle, sitten siinä vaan aikamme taivasteltiin!!! Eikä tosiaakaan älytty katsella nenäämme edemmäs.... Ilmeisesti niin sujuvasti ne matalat havupuskat peitti liikkeen ikkunat, eikä me vaan nähty niitä. No joo... tulipahan nyt tämäkin moka sitten paljastettua täällä yleisesti. No ehkä se menee siihen samaan piikkiin; Mustatukkaisen blondin elämää vol. tsiljoona.



No mutta asiaan... Nyt kuvia Päivin ihanalta puodilta. 

- welcome to -
* monday TO sunday HOME *





No anyway... 
Viimeinkin siis löydettiin tämäkin puoti, ja tiskin takanahan hääri ihanainen Päivi. Mehän ollaan tavattu livenä jo aiemminkin, silloin (muistaakseni) vuosi sitten Indiedays:n karkeloissa, ja "naamakirjassakin" kavereita ollaan oltu siitä saakka, joten tuttuja ollaan toisillemme.










monday TO sunday puodilta bongasin kaikenlaista kivaa, tosin itselle lähti mukaan vain iso valkoinen ruukku sekä Päivin omaa mallistoa oleva koristepullo. Muttei todellakaan olisi ollut minkäänlaisia ongelmia näidenkääm kaunistusten kotiuttamisessa. 
Oli siellä kyllä kaikkea kaunista, tykkäsin!





































































Kiitos Päivi ihanasta vierailusta, 
nyt me varmasti tullaan uudelleen .
(kun reittikin osataan)

♥   ♥   ♥


Näillä ihanuuksilla tänään.


See you,


tiina

maanantai 26. syyskuuta 2016

Omaa Aarrekarttaa etsimässä...

Kylmänä tammikuun sunnuntaina olimme ihan vain huviksemme käyneet muutamissa asuntoesittelyissä, ajatuksena kun oli jossakin vaiheessa laittaa hynttyyt yhteen nykyisen avopuolisoni kanssa. Niin.... sitten joskus... sitten kun vanhempi tyttäreni pääsee pois yläkoulusta. Sitten joskus.... Katsomistamme taloista ei kuitenkaan mikään sykähdyttänyt oikein kunnolla. Tai periaatteessa ne olivat kyllä kaikki oikein kauniita, uusia ja kivoja koteja. 
Silti niistä vain puuttui "se jokin"... se sielu. Tiedätkös... 
"Se" tunne.








Puolisoni sanoi joskus käyneensä eräässä vanhassa mansardikattoisessa talossa. Oli tykästynyt taloon, sekä ajatteli myös minun siihen ihastuvan. Pyysin häntä näyttämään sen talon minulle, siis jos se vain ei olisi kovin kaukana kaupungista. Minullahan kun on mielestäni aina ollut sellainen vanhan talon sielu, ja jotenkin vain ne vanhat talot ovat aina minua kiehtoneet. Eikä ko. talo sitten kaukana ollutkaan, se oli juuri sopivan matkan päässä. Siinä se uinui... valkoisen lumivaipan sisällä, kuin ei viikkoihin kukaan olisi ovea avannut. Vain lumituiskuun peittyneet hennot jalanjäljet kertoivat kuitenkin jokunen päivä sitten talossa jonkun vierailleen.










Pitkän aikaa taloa vain ihastelin, katselin ja makustelin mielessäni. Kuvittelin itseni terassille istumaan, lempeän kesätuulen tuivertavan hiuksiini, katsellen tuonne Saimaan aalloille. Ja siinä samalla pyysin puolisoani selvittämään talon tilanteen... 
Kenelle se kuului? Miksi piha näytti niin kovin autiolta? Kaihtimet alas laskettuina.
Asuiko siellä kukaan?









Illalla kotiin mennessäni Googletin alueen myytävät talot. Sain eteeni yhden Torin ilmoituksen, klikkasin sen auki; Siinä se oli! Puolisoni tunnisti ilmoituksessa olevan talon heti. Vaikka siinä olikin vain yksi ainoa kuva tästä talosta, kuvattuna hirsiseinäisestä ruokailutilasta. Soitin välittömästi ilmoituksessa olleeseen numeroon, se oli sunnuntai, tiistaina olimme jo katsomassa taloa. Mitekäs tässä nyt näin kävi?
 Kun senhän piti tulla vasta sitten joskus.... 
Sitten joskus... Sitku.










Ensimmäisen kerran taloon tullessani käsin kosketeltava fiilis laskeutui hartioilleni, tuli tunne minun tulleen kotiin... Vihdoinkin. Sama tunne tuli sen taanoisen toisen talon ostoyrityksen yhteydessä, valvoin nimittäin melkein koko yön sen jälkeen kun Helmi oli laitettu myyntin. Mietin ja mietin... Etten vaan voi luopua tästä kodista, se ei ole oikein. Salaa toivoin myös... Ettei se toinen talo tulisi sittenkään meille, että ne toiset tarjouksen tekijät saisivat sittenkin sen... Ja niinhän siinä sitten kävikin, sillä ne toiset ostajat saivat kolmessa päivässä talonsa kaupaksi ja ostivat sen talon. 
Mitä minä tästä ajattelin? 
Ettei meidän ollutkaan tarkoitus saada sitä toista taloa, että Helmen oli alunperinkin tarkoitus tulla juuri meidän kodiksemme. Helmi tuli meidän elämäämme niin "luontevasti ja lumpsahtaen", 
niin kuin sen oli tarkoituskin tulla.



Hassuako? Jonkun mielestä voi toki olla myös niin, mutta itse uskon vakaasti siihen että; 
Kaikella on sittenkin tarkoituksensa, myös niillä menneillä suurilla suruilla. Niinhän sen piti mennäkkin, tai näin ajattelen itse juuri nyt. Minun piti kulkea juuri se minulle tarkoitettu elämän polku, piti löytää se oma tieni juuri tänne, juuri tähän elämään ja juuri tähän kotiin.
Rakentaa uudelleen se Minun elämäni Aarrekartta.

Sitä Elämän Aarrekarttaa olin viikonloppuna tekemässä Helsingissä Hotelli Helkassa pidetyssä Aarrekartta - luo unelmasi todeksi -valmennuksessa. Olin siellä näiden voimanaisten, ihanien ystävieni Fridan ja Merjan seurassa. Nämä rakkaat ja niin energiset naiset toteuttivat erään unelmansa, 
tekivät kauniin Unelmieni Vuosi -kalenterin, 
ja sinne oman kalenterini taskuun minä sitten sujautin nyt sen oman Aarrekarttani.


"Ajatus Unelmieni Vuosi -kalenterista syntyi kylmänä tammikuun päivänä, kun kaksi ystävystä alkoivat ideoimaan uudenlaista kalenteria. 
Haluttiin unelmoida, iloita, olla kiitollisia - todettiin että elämän hauskuuteen voi itse kuitenkin vaikuttaa yllättävän paljon. Niinpä syntyi ajatus Unelmieni Vuosi 2017 -kalenterista, jossa perinteiseen kalenteriin yhdistyvät upeat kuvat, kiitollisuuspäiväkirja ja aarrekartta."



(Kuva; Elsass ♥)















Ihanassa päivässämme oli mukana myös Aarrekarttavalmentajemme; Hanna Kölhi
ja hän kyllä kiteytti sen erittäin tärkeän ajatuksen; 
"Elämän pitää olla tässä ja nyt, ei sitku."


Kiitos Hanna erittäin inspiroivasta ja voimaannuttavasta Aarrekartta -valmennuksesta, kiitos myös Anulle, Minnalle ja Tuirelle ♥  & teille muille ihanille, kiva oli nähdä/tutustua myöskin teihin.
Saimme muuten lähtiäisiksi jokainen Fridalta ja Merjalta neilikan, siinä mukana oli meille sattumanvaraisesti tullut "elämänohje."
Minulle se tuli näin;

"Elämä on hassua. Jos ei suostu
vähempään kuin parhaaseen,
niin usein sen saakin."
-W. Somerset Maugham- 






Lisää päivän tunnelmia löydät mm. Fridan blogista, sekä täältä
Samiran /Beauty Of Life -blogista.
Ja hei tottakai täältä, 
niin ihanan hersyväisen tubettaja - Maijun blogista. 



Näillä ajatuksilla tänään. 
Huomenna kurkataan erääseen kauniiseen sisustuspuotiin,
sillä myös sinne pääsin (viimeinkin) vierailemaan viikonlopun Hesan reissullani.



Pitäkää toisistanne huolta.
Palataan.


tiina

torstai 22. syyskuuta 2016

PUKI:n kantis -ilta

Sain kutsun ystäväni Jaanan luotsaaman Muotitalo PUKI:n kanta-asiakasiltaan. Ja kun kamerakin tuli napattua mukaan, niin tässäpä myös teille setti eilisen fiiliksiä ja ihania uutuuksia.




Tässä Marc O'Polo:n osaston syksyä.







Sekä uutuutena PUKI:ssa ovat mm. Capri Collection:n vaatteet.










Näihin koruihin ihastuin, ovat (jos nyt muistan oikein) Cream:n mallistosta.









Ja tässä ystäväni;  PUKI:n hengetär Jaana.








Ja luonnollisesti illan alkuun liittyivät nämä pienet starter -herkut.










Eikä sitä makeaakaan sovi unohtaa, ei tietenkään. Seeprakakkua a' la Kahvila ALKU. (Jota myös suosittelen oikein lämmöllä, ko. kahvilasta kun on näköjään tullut meille se meidän olohuone. Ihana paikka.)








Paparazzi iski, tässä yksi ystäväiseni.









Malleina näytöksessä olivat PUKI:n omat myyjättäret.
Ja tässä yhteydessä on kyllä pakko sanoa; aina niin ystävällisiä ovat nämä ihanaiset.








Itse ihastuin tähän settiin, 
se harmaa kun on vaan aina minulle "se juttu."










Tässä ystäväni Sailan päällä uutta Hilfiger:n kevyttoppaa sekä käsilaukkua.









Mielettömän kaunis on tämä In Wear:n pitsimekko. Sinisestä (farkkuja lukuun ottamatta) en oikein ole välittänyt, mutta tämän kauniin mekon voisin kyllä kotiuttaa. Ja tässä se kyllä sopii kantajalleen aivan täydellisesti.










Stalkkeri iski jälleen. Myös nuo kauniit (muistaakseni In Wear:n.) nilkkurit osuivat silmiini. Sopisivat niin hyvin farkkujuttuihin,  sekä siroutensa vuoksi menisivät kyllä myös mekkojen kanssa. 








Ja tämä setti on kyllä mieletön. Vaikka aina jotenkin olen vierastanut näitä elänkuoseja, (ja niiden tyyppisiä juttuja) en tosin tiedä miksi (?) Kuitenkin tämän kauniin asun voisin kotiuttaa. 
Aivan ihana. 










Viitat ja ponchot ovat nyt todella suosittuja, tässä kaunis harmaa. 
Koruna tuo jo aiemmin nähty Dreamcatcher -tyyppinen kaulakoru.









Ja uskottekos.... Tämä värikammoinen ihastui ikihyviksi tuohon oranssiin kevyttoppaan, jopa sovittelin tuota päälleni. (!) Ja ihme ja kumma, se kun näyttikin niin hyvältä. Joten... ehkä tämä värirajoitteinen ihminen alkaa joskus jopa käyttämään värejä. Mene ja tiedä. 











Tässä samaisessa pitsimekossa toinen syksyn upea väri.









Hilfiger:n syksyn uutuuksia; mm. ihanan pehmoista roosaa.








No ihastuin tähän kyllä ihan kympillä, 
joten tuo kaulahuivi löytää kyllä itsensä jossakin vaiheessa kaulastani.

Love it!

♥  ♥  ♥





Laukkuja ei ole koskaan liikaa... Tässä yksi pienempi soma vaihtis.










Myös GANT:n tuotteissa löytyy tuota omaa suosikkiani; hempeää roosaa. Sopii muuten oikein mainiosti tuohon tummaan siniseen.










*  Brown leather  *









Ja tässä kantisillan "deittini" ja minä. 
Kiitos Hannalle oikein mukavasta seurasta.









Näillä muotihöpinöillä tänään. Nyt toivottelen oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille. Meillä siihen sisältyy reissua Helsinkiin, siellä kun tapaan ainakin ihanat ystäväiseni Merjan ja Fridan. 
Me lähdetään yhdessä etsimään sitä elämän aarrekarttaa... 
&
Tehdään yhdessä se Unelmieni Vuosi.



Joten... maanantaina taas tavataan.


See you,



tiina